Eilennä ehtoolla päätin, ettäs tänä aamuna sit lähden tervehtimään aamuista Aurinkoista ja täten laitoin kännykkään aamuksi pitkästä aikaa oikein herätyshälytyksen päälle!
Näimpä aamuisina tunteina aikanani heräsin, aamuiset palaset nasuuni napsin ja kun katsoin tuota seinällä olevaista lämpömittariain, niin totesimma, nottas se on sit tälle syksylle eka kerran todella päälle puettava jos ietii sekaan pakkaslukemien mennä.
Paksut sukat, villasukat, kumikengät. Merinovillakerrasto. Pitkikset, tuulta ja kosteutta pitävät ulkohousut.
Pitkähihainen paita, gollegepaita, kuvan-neulepaita ja anorakki.
Fleece-sormikkaat ja neuletumput. Fleece-korvaläpät, pipo.
( Millähän sitä talvella tarkenee? On tullut miusta vanha ko näin paljon vällyjä jo nyt tartten.... Millonkahan se olis Hepo Hopiaan talviset tassut... viime vuonna vaihdoin ns. tällä viikolla? )
    Kiireettä ajelin perille Iso Sunikarille. Ihan jo sillä et ei tiedä vaik olisi matkalla olevaisella asfalttitiellä jäätä tahi mustaa jäätä? Hyvin kerkesin ennen ko Aurinko Armas olemasa olostansa ilmoillemme ilmoitteli.
Päätin etten jää vartomaan itse Iso Sunikarille vaan lähdin käppäilemään Aurinkoista vastaan. Josain Fiskin Sunikarin kohdilla käväisin eka kerran ns. merellä kuvailemassa, muttas sitten "työläännyin" maisemiin niihin sillä katselin kuin se tuo Aurinkoinen näytti seuraavan "isomman" niemen takana viel viipyilevän. Sinneppä siis mielein heräsi, sinneppä siis sit stallade perille asti ja Itänenän päästä itsein löysin.

   "Lupaus." - jostakin suuremmasta....




   "Pakkanen."
Taaksein, Iso Sunikarille päin katsoessain näin kuin Aurinkoinen värjäsi vastarannan näin kylmiin väreihin. Aivan selvästi pakkasta ollut on viime yönä.




    ( "Lupaus." .... )




   "Kurkistaja."




   "Huomenta."



















   Nyt ilman mukana olevaisia eväitä Aurinko Armasta metsästämässä, muttas ensi kerralla, ensi kerralla kyl otan eväät mukaani ja sitten tuonne kuvain tään aurinkoon asti tassuttelen. HALUAN mennä tuonne näkyväisen niemen nokkaan, tuonne misä näkyvät nuo "pätkittäiset" puukasvustot niemen nokan jatkeena.
Jos oikein katselin täsä jälkikäteen kartastoista, niin tuolla kohtaa suunilleen on meren sylissä sellainen ISO kivi kuin Mustakivi. Mistäkö tiedän sen? No, siitä ko tähysin tällä Itänenän nokalla istuissain horisonttiin... kuvasin kännykälläin, kuvasin kamerallain ( ei pitkiä objekteja mukanain ) ja sit suurentelin niitä katsoaksein... ilmiselvästi siellä jotahin ISOa oli mutten selvää saanut mikä se oli. Päättelin et jokin kivi isompi ja niinhän se kartta sitten rollasikin; kivihän se siellä olla öllöttelee ( kännykkä-kuva );









   "Aamun rauhaa."
   Istumiset on istuttu ja lähdettävä on. "Käännös takaisin" ja tulojälkiä myötäillen takaisin päin.




   "Hyvästi Aurinko." - yllä ( kännykkä-kuva ) ja alla;






   "Oma paikka."




   Iso Sunikarilla... viel kerran taaksein vilkuillen - "Päivä koittanut jo on.".




   "Henkäys hento."
( Jeeru, jos vaine saatte Armaat Lukijain miun, tään kuvain suurennettua, niin näkisitten kuin on mahtavainen kuvain tää.... vaik itse tään sanonkin.... )

-------------------------------------------------------------------

   Otimma "maihin" mentyäin yhteyttä yhteen sellaiseen puoli-tutuksi tulleeseen nais´ ihmiseen täällä Luovolla ja kysäisin, ettäs tokkpa tuota haluaisi lähtiä kanssain mustikkaan; mentäisiin Keskiniemeen päin?
Halusihan hän mukaani miun lähtiä. Pakkasimme eväät tahoillamme, mie käväisin hänet hakemassa mukaani ( palauttain sit myös takaisin kotiinsa aikanansa ) ja niin sitä sitten köröteltiin iellehen Hepo Hopiallain me kumpainenkin.
Aikamme poimittiin mustikoita metsässä Keskiniemeen "vievällä"  ja sit kysäisin häneltä, nottas haluaisiko poiketa Pookilla asti; evästettäisiin vaik siellä.
Näin tehtihin;



Eväät syötyämme mirs-marssittihin takaisin Hepoin tykö ja nähtiin kuin oli sille "levikkeelle", sille pysäyspaikalle, juuri tullut iso lavettiauto hakemaan poies ne sinne pinotut Pookin rakennustelineet. Emme antaneet sen häiritä meitä mitenkään, juteltiin vaine pikaisesti sen kuskin kera siinä parkissa ja sitten hän alkoi töillensä, me mentiin mettään poimimaan lisää mustikoita.
   Kunne tuolta marjareissultamme kotio takaisin ehättäydyin ja mustikkaiset poimimain ( vajaata 4l ) sainen pussitettua sekä pakkasen kitaan syötettyä, otimma ja laskin ihan piru...ttain, ettäs kuis paljon siellä miulla täl haavaa on mustikkaa yhteensä?
Arvatkaas kuin paljon?
Aikas paljon....
Itsellein olen laitellut, poiminut, sinne 19,8 l elikkäs menkein 20l. Tuonne Savon maalle olen nyt varannut sinne 12,6 litraa.
Nuihin lisäksi olen sit käynyt poimimaan aikas usein sellaiset mustikat jotka olen hyötykäyttänyt heti; siltäänsä syönyt tahi leiponut Rättänöitä pienempinä piiraina tahi isoina. Naapurin mummolle sitten oman osansa.
Väittäisinkö, nottas sellaiset 35-40 litraa tälle syksylle nyt?
Aikas hyvin, aikas hyvin....