Muutamat päivät ihan vaine kois ollen ja hommaten kaikkea pientä, kunne sitten koitti eilinen ja totesin ma, ettäs nyt muuten Mummeli ulos! Mihkäs mie sit siinä "kiireissäin" ko tuonne omaan metsään ja sen syövereihin stallaamaan.



Satallade ja stallade ajatuksissain kulkien. Polkuja uudempia ja entisten pohjia risteillen välleen. Täsäkin kuvassain näin kulkevi yksi polku entinen. Kyl sen tuota kännykkä-räpsystä erottaa - ko osaa vaine katsoa; tuosta koivun latvasta ensimmäinen "otto" vasempaan päin mennessä, siitä se lähtee iellehen päin.
   Mietin, nottas polut nuo ovat kuin välitiloja kahden palasen metsäisen. Ne ovat kuin raja kahden maan välissä. Kuin miun maailmain tämä tälla haavaa... välitilassa, odottamassa, "jouten ollen"...
   Tuolla stallatessain vastaani tuli todella ihania, ISOjen mustikoiden paikkoja muutamia ja niinhän sitä mie sitten sieltä viellä itsein mustikasta iltapäivän puolella löysin!
Vaikkas kuin mie tuossa mennä endinä manasin ulkotilojen kylmyyttä ja sitä kuin näppein jäätyvät moisia marjoja poimiessain iellehen, kuin mie manasin käsin poimiessain sitä, ettäs kaik mustikkaisten ja muiden kasvien lehdet varisevat kera havupuiden havusien aivan itsestänsä keräysastiaani, niin siltikin - mustikassa ja mie, uudelleen, taasen, jälleen...!
Muttas nyt ko menin ja poimin muhkeita muhkuroita, ihan suoraan sanoen sellaisia puutarhamustikoihin kokoisia yksilöitä, niin olipas helppoa poimia. Ihan vaine jokunen lehti pyrki mukaan, mut miun torpatessain ne heti alkuunsa, niin aivan kait tuota puhtahat nytten sitten poimin. Oli nimittäin ne varisevat varpuin lehdet jo poies tippuneet ja oli vaine poimittavia marjasia varpuin oksissa nuissa.

   Aamusella tään päivän heittelin, ettäs lähtiäkö johkin suuntaan vahi eiköö lähtiä? Entäs jos kois olisin vaine...?
No, kotio jäin ja pyörähytin Rättänän ison noista eilisistä mustikoista poimimistain.
Siin kun vuottelin leivonnaisen tuon kypsymistä huomasin pikku hiljaa kuitenkin varustautuvani johkin. Mitä, minne, miksi; mietin mielessäin. Kunne aikain touhusin ja kamppehiain kokoon laitettelin, tajusin, ettäs kun ei kerta siin vaiheessa viel satanut olleskan, niin uloshan sitä mieli vetää ja mielellään viel meren äärelle, kiitos.
Katselin karttoja minne mennä. Tuumailin eväät mukaani vahi eikö - ei nyt, nyt teen vaine pikaisen visiitin kun kerta Tietäjät Ilmojen povasivat hivenen myöhemmäksi aikaa sadetta tulevaista; äkkiä vaine pistäydyn, lyhyen matkan vaine - kyl mie tuolta likeltä äkkiä sit kotio tulen jos alkaa satamaan; ei pikavisiitille mitään eväitä tarvita mukaan.

   Iso Sunikari - Kunninperä, oli sit loppuin lopuksi matkain tuo.



   "Aamupäivän loiste."
   Iso Sunikarin venesatama taaksein jää tuolla edessä maalla näkyvällä, taaksein päin katsoessain ja kuvatessain.




   "Rannan Picasso."
   Vaikkakin Picasso oli ennen kaikkea jonkin kubismin ja surrealismin -tyylin käyttäjä, niin oli hän myöskin postimpressionismin käyttäjäkin ja miusta tää kuvaa ennen kaikkea juurikin tuota tyylisuuntaa...

   Sunikarilla ja sen kalastajakylässä;









   "Ankkurissa."
... niin kivi tuossa rannan sannalla ko sitten tuohon kiveen ankkuroituna jokin naru joka kulki kiveltä merelle päin, ja itse ankkuri tuo joka makaa kiven tään edessä rannalla; ankkuroituna tuohon paikkaan josa sattuu olemaan.







   Väittäisin kovasri ettäs Tyrni.
Tätä puskaa eka kerran täällä Luovolla nyt näin, vaik tästäkin kohtaa olemma jo aikaisemminkin käyskennellyt.
Näsiä tää ei mielestäin ole koskapa täsä on lehtiä pitkin oksansa vartta eikä kuten Näsiässä ne ovat oksien päissä. Näiden varsista olin löytävinäni piikkejä; jostahin kumman syystä en avokäsin kopassut onkoo niitä....

   Mustaletto ja sen seudut;



   "Rantaviiva."




   "Päivän Sydän <3."




   Varustauduin matkaani tähän pukemalle eka kerran yllein mm. merinovillakerraston. Siihen päälleen viel sitten gollegepaidan sekä ulkohousut- ja takin; tulenpunaisen anorakkini miun.
Oli kuitenkin sen verta lämmä päivä tänä pänä, ettäs täsä vaiheessa katsoin parhaaksi ja tarpeelliseksi riisua "liiat" poies yltäin. Laittelin ne taltehen mukanain olevaiseen muovikassiin ja sit sen -kassin roikkumaan kameralaukkuni kylkeen. Toisessa kyljessä roikkuvaisen sulkakassin tasapainoksi.
   Niin - varustaudun usein tällaisille reissuille jokunen muovinen kassi mukanain, ettäs jos vaik jotahin "aarteita" sattuu vastahan tulemaan; on paikka mihkä niitä talteeni poimia.
Nyt täl haavaa kerään rantojen sulkia Työni Pomollein kun juteltiin hänen kanssaan, ettäs hänellä olisi niille nyt käyttöä. ( Aikaisemmin olen keränyt sulkia eri näköisiä ja kokoisia mm. muksullein yhdelle, muksuin mukeloillekkin - aarteita talteen ja jatkokäyttöön. )




   Matikanniemi horisontissa.
   Tarkoituksein oli käväistä vaine ulkosalla, vähän matkaa stallade. Vaikka vaine tuolla Sunikarilla asti ja sitten pyörtää takaisin omille jäljillein.
Kun sitten ehättäydyin Sinikarin mökkien kohdalle, niin alkoi "nälkä kasvamaan" kulkeissain. Viel ei satanut yhtään, ja muutenkin sää oli hyvä sekä olonikaan ei mikään hassumpi ollut, niin tuumasin, ettäs "eteenpäin elävän mieli" vetää.
"Jos sitä viel iellehen sitten."
Realiteetti kuitenkin kolkutteli mielessäin etten nyt tällä kertaa yritäkkään tuonne Matikanniemelle asti vaikkas olisihan se ihan kivaa koska viimeksi Sumpusta kävelin juurikin tuonne asti Kääppäänkareille. Olisi täten ns. sulettu tuokin matka taasen kertaalleen yhteen.
Ja kun en niitä eväitäkään "väli-tankattavia" mukaani laitellut, enkää ottanut, niin ihan kait sitä suosiolla voinen tyytyä vähäisempäänkin matkaan nyt. Tästä vaine tuonne Kunninperälle, sieltä sitten takaisin maita ja mantuja myöten mettä/mökkiteitä pitkin....
   Liekkö viimo kerran kastautumisen johdosta tekemäin paluumatka mettiä pitkin vaikuttanut jotahin kun nytten suunittelemalla suunittelin, ettäs sit "paluukyyti" mettiä myöten vahi oliko sittenkin vaikuttimena se, ettäs miuta on aina houkuttanut tietää mitä juuri TUOLLA Sunikarien mökkiteillä on ja miltä siellä näyttää, mitä myöten sinne ihmiset ajelevat mökeillensä? Sekä sekin, ettäs voisinkos sitä miekin niitä tiepohojia joskus hyväksi käytellä Hepo Hopiallain karautellessain seuduille nuille? ( Totesin, ettäs vaine vähän matkaa - sitten alkavat "juoksuhiekka"-osiot. )




    Joukkahaiset - yhä täällä.




   Merellä - nämä kivet kuin miekin.




   "Kaislikossa."

   Kunninperältä sitten sukelsin metsään.
   Etsiydyin niille mökkiteille sekä metsäisille metsäteille välleen.
1. Mitenkä sitä ihmiset rakentavatkaan mökkinsä "kauaksi" rannoille, pitkienkin, kapeiden, huonojenkin ( juoksuhiekkaisten, pohjustamattomien, yms. ) teiden varsille, päähän - rannoille.
2. Jokunen mökki ei rannalla ja silloin sitä miettii jälleen, ettäs miksi sinne keskelle metsää? Ei rantoja, ei maisemia jylhiä ympärillä; miksi metsään?
3. Mökkiä vanhaa joista näkee, ettäs ne ovat sukupolvien aikaisten alkujaan rakentamat niille sijoilleen. Mökkejä uusia ja ns. vimpan päälle ( rahalla ) rakennettuja, joista näkyy, ettäs ne ovat nykyaikana rakennettuja ja varmaankin siten nuorempien sukupolvien omistamia.
4. Pisku-piskuisia mökkejä; lie niitä aikaisia alkuperäisiä mökkejä. Liki kuin kalastajatorppia.
5. ISOja, valtavia rantamökkejä ja kenties monine muine ulkorakennuksine. Todennäköisesti joittenkin vapaa-ajanmökkejä uusia joissa käydään kenties sitten vaine silloin tällöin kun jostahin "uraputkesta" keretään?
6. Mökkejä joissa on vain se mökki. Mökkejä joissa on pihanmaalla myös mm. kaivo kansineen, ihan selvästi kasvimaa/perennapenkki. Joissakin laavu, lasten leikkipaikat pihakeinuineen, hiekkalaatikkoineen, tramppiksineen, jne.. On koirankoppia, venetraileria ja traktoreitakin! Lie traktorit esim. talvisiin/kevättalvisiin linkouksiin?
7. Toisissa mökeissä näkee, ettäs niissä käyvät vain harvoin ja toisissa näyttää kuin niissä asuttaisiin jatkuvaan.
Mitenkähän sitten kun silta tulee: nuo mökit joista näkee ettei niissä käydä ko harvoin - ovatko ryöväysten kohteita oivia?
8. Mökkejä joista ei näe missä tonttinsa alkaa ja missä se sitten päättyy; mikä on mökkimaata, mikä mettämaata.
Ja mökkejä joissa on tasan tarkkaan merkitty, ettäs tää on MEIDÄN alue, tänne älkäätte tulko! Merkitty on merkkikivítyksin, merkkinauhoin ja jopa kylteinkin; "Yksityisalua.", "Kameravalvonta.".




    Sieni kaunis katsella, Suomuorakas.
    Ja mustikoita joissa...



... "Sinikoita" kuin myöskin "Mustikoita";



   Olipas kiva "evästää" syöden mustikoita näitä isojakin, kun ei niitä omia evähiä mukanain laitellut...




   "Elämän suonet."
   Tällaisella tiepinnalla sitä viel Hepo Hopialla ajelisin pois poikkeen, muttas ko nuokaan tiet eivät aina näinkin hyviä ole...




    Rannan aroa kohdassa melkein Sunikari.
   Tämä kuten monet muutkin, useimmat, rantamien erilaiset maastoalueet, varsinkin hiekkaiset rannat, ovat kaik luonnonsuojelun alaisia paikkoja täällä.

    Ja kotio....



... jossa lähteissäin uuniini jälkilämmölleen jättämäin Rättänä oli valmiiksi paistunut.
Sitäpä siis sitten ensimmäiseksi maistelemaan;



Tuumaillen, ettäs sellainempa reissu sitten nytten.
"Tulipahan taasen lähdettyä ja tehtyä" ja kannatti kyllä.
    Sainen sulkia ihan kivan "kimpun" kasaan. Puhdistelin ne roskista jos niitä niissä oli sekä pesin ne laittain sitten kuivumaan ettäs vuottaa vientiäin asianomaiselle ihmiselle.

   Tuolla rantamilla ja sitemmin rantain ja metsän välitilassa olevaisia teitä ja tiepohojia pitkin stallatessain mietiskelin kuin sitä olen tosiaan siellä välitilassa tuossa. Välissä meren ja metsän.
   Ihan kiva oli stallade jälleen ja samalla ajatella omaa välitilaani nyt olevaista.
Olen välitilassa jossa mietin mitä teen jos elämäin kääntyy tässä kohta toisin päin; jäänkö tänne Pienelle-Punaiselle pirtille vahi häätyykö mie hypätä "maitojunaan" ja palata Humisevalleharjulle jonnekka en suunitellut suin surminkaan enää koskaan palaavani?
Mietin vaihtoehtojain muutamia ja että onkoo niitä edes olemassa?
Voinko valita tänne jäämisen ja maitojunan välillä?
Jos jään tänne, niin kuin silloin otan takkiin kera Matti Kukkaroisen ja jos taasen hyppään maitojunaan, niin kuikas se sitten hirttää eloain tätä joka päiväistä?
   Ja tää kaikki, ihan kaikki, riippuu nyt aivan toisista ihmisistä, ei miusta itsestäin olleskana!
Se mitä toiset ihmiset päättävät, se sitten vaikuttaa siihen mitä mie tulen tekemään.
Potuttaa tuollainen kun en itse voikkaan nyt päättää mitä teen, mitä seuraa tekemisistäin päätöksistäin miun.
   Välitila, odotustila, ei ole mikään kiva olotila miusta.
Mieluummin tekisin heti-täsä-nyt-ja-näin. En misään tapauksessa "roikottaisi" mitään ilma ja tilassa kuten nyt joudun tekemään toisten takia.

   Jokahinen puuha, tekemiseni, reissaaminen täällä, tuntuu nyt siltä kuin jäähyväisiä jo jättäisin paikkaan-joka.
   No, kauanhan tuota sainen "lintukodossa" olla ja eliä.
Kauan sainen tuntea, että KOTONA olen, ettäs miulla KOTI on jossain -täällä.
Kauan sainen asustaa äärellä meren, kauan sainen asustaa meren keskellä merellä.
Lie tästäkin ajasta kiitollinen osata olla pitäisi.