...koskapa se tuo Ukko-Ylimmäinen soine meille Maan Matosille tänä pänä vaine hiven aikaa Aurinkoisen loistetta ja paistetta. Aamusta aamupäivän joihinkin tunteroihin asti vaine - ntuossa jo paria tunteroista vajaata puoltapäivää pimeni ja synkkeni. Jälleen antelee vettä ja Tuuli Tuittupää puhkua puhaltaa sen minkä palkeistansa irti vaine saapi.
Tuon vähäisen aurinkoisen ajan päätin mie käyttää hyväksein; lähdin pistäytymään Pöllänniemellä:
Nyt päätin lähestyä tätä niemeä hiven eri reittiä kuin yleensä olemma tehnyt ja pyösin ns. lampahin laidunmaille johka mennessä silmiini osui sieltä koivukon kätköistä tällainen jonkin Ite-taiteilijan teos:
"Minä itse." - ihan nuin Ite-taiteen nimissä annettu nimike tälle kuvalle ja tuolla puuveistokselle.
Ruska.
Huomata sainen, ettäs nyt on muuten täsä ihan tään viikon aikana ruska saapunut tälle levelille. Voi ihanuus tuota värien loistetta!
Vesi noussut on siitä mitä alkuviikosta rannoilla "roikuin".
Tässäkin kuivempaan aikaan tääkin kohta sellaista "jättömaata" vaine ollut on.
Kumpaisessakin, yllä ja alla, niemen "aroa";
"Hiippalakki."
On muuten "Päivän Sydän <3." kun toisin päin kuvan tään kääntää.
"Suuri Yksinäinen."
Tästä Pihjalasta hokasin, ettäs tää muuten kertoo:
... "Älä jätä minua."; kun näin kauempaa katsoin näyttää et toinen osa rungostansa kallistuu yhä edelleen ja edelleen tuonne oikialle, kauemmaksi toisesta puoliskostansa ja samalla sitten tää toinen on "ojentanut kätensä" runkoa kallistuvaa kohti kuin pidelläkseen sitä aloillaan, luonansa, vierellänsä, likellänsä.
Samaten kun tätä Pihilajaa katselee sitten toisesta vinkkelistä, niin hoksaa, vasiten nääin Tuuli Tuittupäisen vinhasti aavalta mereltä puhkuessa ja puhaltaissa, ettäs se on muuten koko Pihilaja aikas kallellansa tuulen tuon myötäisesti, ylitse Pöllänniemen, itse Pöllänlahta ja ns. mannerta sen takaista, kohti;
"Vasta-aallot."
Nyt kun meri oli taasen noussut ( Tuulen Tuittupään toimestako kovasta? ), niin se oli tääkin Pöllänniemen nokka aivan aallokkoon särkkinensä uponnut. Vaine tuo ns. maallinen osansa näkyvillä ollen.
Toista se oli tuossa tään kuun alussa 7.9., ko tämän paikan ehtoisen valon aikaan kuvasin. Silloin oli pitkälti hiekkaista särkkäänsä näkysällä ja ne nuo kivet jolla tämä pariskunta silloin istuskeli, niin nyt ne olivat aivan merellisen veden peitossa. Ei ollut ieti nyt mennä nuille kiville. Aivan isoimman, korkeimman kiven, laki vaine pilkotti näkysällä aaltojen keskeltä;
"Niemennokat."
"Lähtöä vaille valmis."
"Syys-valossa."
"Suojassa."
"Toisen roska on toisen.... roska."
Tämä teltta jonka tapasin keväällä Pöllänniemeltä tarttuneena kiinni johkin oksaan ja Tuulen Tuittupäisen sitä silloin siellä tuulellansa täyttäin.
Luulin, ettäs tää olisi sieltä jo korjattu poies, ettäs mahdollinen omistajansa sen sieltä noukkinut taltehensa olisi, kun mie siitä silloin kylän saitilla ilmoittelin, muttas ei, ei ollutkaan vaan täsähän tään nyt oli. Tässä ns. lentokentän päädyssä pitkin pituttansa ja nytkin johkin oksaseen kiinni tarttuneena!
Korjasin muuten "talteen"; matkaani koppasin, vein pihaani, päästin tukikaarensa irti, pilkoin ne terällisillä pihdeillä pätkien pätkiin pieniin ja sitten - laitoin koko "paskan puketissa" oman roskikseeni sillä tuonne kylän kierrätysroskikseenhan ne eivät tällaista metalli- ja muoviroskaa ota ko nää ei ole kotitalousjätettä ( pakkausmateriaalia tms. ) vaan ihan "vain" jätettä.
"Myrkky on kaunista." - omalta pihalta kuvasin.
torstai, 26. syyskuu 2024
Kommentit