Pesä se on pienikin pesä, kolo oman kokoinen onkalo.
Tänne Boxille ko muutimme me kaksistansa, niin huomasin ulko-ovemme lukkopesässä tälläisen läikän;

Sen siitä hinkkasin poies.

Sen siitä hinkkasin poies.
Aika kului, tuli läikkä uusi ja samanmoinen; senkin hinkkasin.
Annas olla - kolmaskin tuli; tärpätillä jo vosekin senkin poies.
Menossa monot kenossa jo kolmannen kuukauden loppua täsä Boxissamme ja...
... iellehen tälläinen täpä on ilmestynyt lukkopesäämme tuohon!
Se on sellaista kurukumin kaltaista massaa; raaputtamalla saa siihen jäljen, sitä voi siirtää läjään, muttas ei sitä tuosta karhealla hinkkaamati poies saa.
Mikä se on, miksi se tuossa on? Tekeekö joku "ilkivaltaa", merkkaako joku jostahin syystä lukkomme tuon tahi vaikkas joku jostahin syystä seurantaa pidä meidän ovestamme tuosta?
Meidän "pesäkolosta" omastamme!
Pesä se on pienikin pesä, kolo oman kokoinen onkalo.
Meidän "pesäkolosta" omastamme!
Pesä se on pienikin pesä, kolo oman kokoinen onkalo.
Tänne Boxille ko muutimme me kaksistansa, mie ja muksuin mukelo, yksi Pirpanaisista, niin mehän tänne kotiuduttiin yksissä tuumin; mitä ei toinen hyysännyt tänne, sen toinen kohta toi - ja päin vastoin.
Elo kaksistansa, kera eri sukupolvien, hypäten yhden välipolven ylitse, on sujunut tietojeni mukaan ihan mukavasti ja sopuisasti.
Ei hampaan kolossa miulla mitään häntä vastahan, eikää toivottavsti hänelläkään miuta kohtaan.
Ikävä tuota ruoja on ollut, moista Pirpanaista ( aivan kohta jo aikaihminen! ) jos ja kun erossa on pidempään täsä välillä jouduttu olemaan; mm. miun saikkiloma.
No, "lysti loppuu aikanansa".


Tänä pänä se sitten tapahtui; alkoi muutto tuon Pirpanaisen, poies täältä tyköäin.
Muuttokamaa kaikenlaista on tänä pänä liikahtanut suuntaan kylille, uuteen kotiinsa hänen. Katsellut vaine peräänsä olen: tuosta ottaa, tuohon pakkaa ja tuonne hän sitten ne viepi; mie jälleen saikkulainen neljänseinän sisäinen...
"Itku pitkästä ilosta."
Itku kait täsä tulee ko "ero perheeseen tule", kun aika uusi taasen kääntyy kelkassamme täsä, elämässämme muuttuvaisessa.
"Tyhjän pesän -syntroomaa kait täsä saapi taasen kokea; sit jälkehen omien muksuin muuttojen.
Kokea taasen saan sen mitä on ko oma pesä tyhjenee, muksu/mukelo lähtösiipiänsä levittelee kuin ilmaa niiden alle ottain, kokeillen kantavatko siipensä, ottaako maailma tuo matavainen vastahan juuri hänet.
Irti päästettävä on, onneva toivotettava;
"Pidä Jumala mielessä ja housut jalassa." - kuten mie aikanansa sainen omalta äidiltämme kuulle, kuin mie omille muksuilleni ain vuorollansa sanelin heidän kotiovestamme ulos liitäissä ja nyt sitten täsä; taasen uudelle sukupolvelle joka liitää ilmojen teille omillensa.
Kommentit