Käsiäin kuntouttain päivällä mettäpohojassa mustikoita poimien - selkä kiitti silloin ja kiittää edelleenkin...
Tätä selkää potevaa ja särkevää läksinmä sit tosa myöhäisempään iltapäivän aikaan vuorostansa kuntouttamaan; hissukseen kävelemään ja tassuttelemaan kameran kera Pöllälle.
Kun ehättäydyin Pöllänniemelle oli sää mitä mainioin; lämmä, vienoinen Tuuli Tuittupäinen ja aivan ns. pilvipoutainen sää ja tila.
Sitten kun ekan "nurkkauksen" taakse pääsin tassutellen, niin hokasin kuin olikaan tuolla eteläisellä Taivahanrannassa "paljon puhuva" rintama ja et se oli juuri tuonne niemeä tuota kohti nousemassa.
Mikäs siin olikaan sit mukavempaa kuin kuvailla maisemia nuita "ohuen yläpilven" muuttaissa muotoansa pikku hiljaa "paljon puhuvaksi". Jopas niin paljon etten jäänyt paikalle tuolla vuottaa sen "hanojen aukeamista" vaan sujahdin sukkelaan kotio. Kotia kunne pääsin, niin "hanta aukesivatkin" silloin.
Teretulemast tassuttelemaan kanssain.....
"Ihana kesä!"
"Nurkalla."
( Tällä "nurkalla", tuolla taaksein jättämälläin vesakkoisella maastolla, huomasin teltan olevaisen.
Ajattelin, ettäs jotkut ja rötkyilemään sinne, ovat lähteneet.
Kussa likelleen pääsin, niin huomasin kuin oli telttanen tuo aivan ylösalaisin! Aselin askeleet muutamat; kuikkasin sisuksiinsa - mitä siellä kenties on, onkoo jotahin josta esim. omistajansa yhteyttä saisi....? Ei ni mitään, aivan tyhyjää täysi oli koko teltta tuo.
Katsastin kuin on tilanteensa tuollainen? Huomasin et siinä se pinkoi, teltta pikkuinen, yhden ainoan kiinnitysnauhan varassa, yhden pusikon, yhden oksan varassa.
Huutelin kylän saitille; "Omistaja voi hakia omansa poies...." )
"Lupaa paljon."
"Koti... lol."
"Suuri Yksinäinen."
"Vaahtopäät."
Ja jälleen, ihan siinä niemen tuon nokassa, kolme eri parvea näitä Tukkasotkia. Jokahisessa taisi olla tyyliin yksi-kaksi aikuista ja sen "millona" poikasta! Isoimmassa valehtelemati ainaskin.... päälle 30 tsipaletta!
"Nousee."
"Preerialla." - nro.1.
"Haka."
Kävin tervehtimässä Pihilajaa tätä aivan tuolla likellään.
Mieleeni nousi, et tää on varmahan miun ja kenties monen muun tuolla niemellä käyvälle, sellainen "must-paikka".
Paikka johka askelet vievät, tykönsä tuovat.
Paikka turvallinen, uskoa tuova kuin vakuuttain, et kaik on hyvin. Kaikki on aivan oikein ja paikallansa vieläkin. Pihilaja tää on iellehen täsä paikallansa, maailma sen ympärillä myöskin. Mie ( tahi hän joka onkaan siihen vierellensä saapunut ) olen paikalla tuolla, olen läsnä ja maailmassa tässä.
Huomasin myöskin, ettäs olipa joku tahi jotkut, käyneet repimässä Pihilajan tään kupeesta kuoripalaa poies. Liekkö sytykettä halajannut...? Pöh!
"Preerialla." - nro.2.
"Yläpilvi."
"Ohutta yläpilveä."
Näyttäisi aivan kuin juuri tosa pylväskatajan kohdilla olisi pilven tuon päällisen, ohuvin kohta.... reikä jopa.....
"Sanoma."
( Eikää selkäin ole vielkään kunnossa..... )
sunnuntai, 11. elokuu 2024
Kommentit