Kuten pakissut olemma, niin ns. uuden uutukaisesta asunnostahan nyt on kyse: ikää kuitenkin alle sen 10 vuotta joka ei ainakaan miun mielestäni viel mikään ikä loppu asuntona häätyisi olla - eihän?
Ja kuten olemma kertonut on täl hetkellä kolmen konkkaronkka jotka ovat ns. isoimmat "hälyt" täsä täl haavaa jotta täsä voisi hyvin ja huolettakin asustaa: 1. takaovet toimimattomat ( pelastustie/paloturvallisuus), 2. saunanlauteet ( suomalaiselle ihmiselle "kuolema" jos ei sauna toimi, ei voi saunaa käyttää, ei pääse saunomaan vaik sauna olisikin olemasa ) ja 3. kammarin ilmastointikanavan ainainen sarjallinen napse jonka kuuluissa ei paljoa unenlahjoja kysellä ( häiritsee itse nukahtamista aikas paljon ).
Onnekseni tällä hetkellä olen saanut yhteyden tämän asunnon rakentajaan/rakennuttajaan ja sieltä on tulossa ensi viikon alussa tietty henkilö katsastamaan näitä rakennusvirheitä; 10 vuotta on rakentaja takuussa virheistään elikkäs toivetta olisi, jottas näiden korjaus ja kulut kuuluisivatkin tälle rakentajalle, eivätkä miulle.
     Pienemmät, kosmeettiset ja käytännöllisyys ongelmat "top 10"; ssä ovat mm. jätevaunujärjestelmän uusimenen käyttäjä ystävällisemmäksi itselleni - samoin kuin jääpkaapinkin. Ihan vaine siis itseni takia ja omasta halustani, kun tykkään paljon yksinkertaisemmista sydemeistä kuin mitä nämä täällä nyt ovat.
Niiden verhotankojen ja sitten myöskin kaappeihin lisä hyllyjen saamiset: mukavuustekijät jotta kaik muuttolaatikkoni saan tuosta käytävän varrelta poies purettua loppuun asti ja täten voisin julistaa et kotia on sit siihen asti jo rakennettu. Verhotangot niihin sitten hankintansa jälkeen verhot laitettuina, ovat aivan ja vaine mukavuuskymykset: koti tuntuisi enempi kodilta eikä "teolliselta paikalta" jossa ei ole verhojakaan....

    
    Muttas näistä nurinoista huolimati - täsäpä on ihanuus se josta pakisin siulle, oi, Armas Lukijain miun, jo taikaisemmin:



    Siirtelin tämän tästä sittemmin aivan toiselle seinustalle tänne - sekä tuon vanhemmaisenkinin astiakaapin.
   Vanhimpainen sisältää oikiasti nyt astioita eikää muksuni 24/7 värityskirjoja, pelejä, yms., kuten se ennen sisälsi. 
    Tähän uusimpaiseeni laittelin kaik konttorijutskani ( tulostin papereineen, muksuin 24/7 ajankohtaiset kirjanpidot, ja itsenikin, jne. ) alaosaansa ja ...
...ylempään sitten alimmalle tohdillensa KAIKKI "tusina" kaffeekuppiain miun joista osasen postasin tänne viimo kirjaukseeni näytille! Nyt muuten, nyt tähän MAHTUU sit entiseen säilytysjärjestelmääni verraten ( kapia seinäkaappi )  "parikin" uutta/vanhaa tsipaletta lisää!
Ylimmälleen laittelin sitten kaikkea pientä, vanhaa, sälää jota olemma keränyt: nyt viimoisena toimma sinne Sukumme Mummon peruja vanhan taskunauriin ( joka ei ole kunnossa ) ja lapsuudestain muistamani Sukumme Mummon muovilasillisen kaksikerroksisen helmikorun.

     Sattuipas muuten tuossa tään kaapin kotio tuloehtoona ko tätä putsi-putsistamahan aloimma, ettäs tästä huushollista loppui viemärien vedot ja toiminta tyystin - taasen! Juuri ko olimma tätä alkanut putsi-putsistamahan.
    Tänne tultuain oli siinä jokunen eka päivä ko vessanpönttö ei oikein vetänyt. Tästä taloyhtiön huoltohon ilmineerasin ja he kävivät sitä hivenen ruuttaa.... Hei, miehän tästä jo pakisin teille - enköstä vaine? Kyllä muuten pakisin.
    No, sittenpä siis.... tuon jälkehen ko tätä kaappiain putsimaan aloimma, niin tosiaan vessanpönttö lopetti taasen toimintansa. Se -pönttö täyttyi piripintaan vedestä ja vetämästäin pissastain. Siitä sitten "suoralla" putkistoyhteydellä nousi lattiakaivon kautta kyseistä vesiseosta siihen latti ja alla. Lavuaari viereinen "pyhään kolminaisuuteen" mukaan tulla halusi asenteella "kaveria ei jätetä" ja alkoi taasen kurlailemaan kompten näitä kahta toimivatonta epeliä.
    Näinpä tästä "ihanuudesta" huoltoyhtiölle jälleen kranusin, heidän paikalle tullen - jälleen.
 Loppuin kävi ilmi, ettei ole tietoa, ei taitoa, enempään toimeen moisessa jutussa ( hän kaikkensa silloinkin jo teki ), vaan hän kutsui paikalle jotkut ns. experetit jotka sitten onneksi kaiken selville saivat.
Siellä oli nyt kyseessä viereisen asunnon viemärin "erilaisempi", tiukempi, viemärin mutkisto ja johka sit sinne oli kasautunut jotain viemäriin kuulumatonta esteeksi! Tuon tukoksen aukaisivat ja á vot sie ko hyvä tuli! Ja senkin verta hyvä, että heidän palveluunsa kuuluu kuuleman automaattomaattisesti ain tällaisten "lainehtimis"-kohtien desinfiointikin! Tätempä meikä Mummelinkin lattiatila tuo loiskinut sit desinfioitiin oikein oppien mukaisesti jälkitoimenpiteenä tuon aukaisun.


    Kesken tätä miun muuttorevohkaani päivinä muutamina:



   Tuhoon tuomittu oli takki tämä muutamienkin ihmisten suista lausuttuna. "Ei tästä enää takkia tule."
( Sori: en tajunut aivan lähtötilanteesta kuvaa ottaa.... )
   Ambulanssi-henkilökunta oli leikannut surutta, kuin matonkuteiksi, tämän takin siksoni yltä poies hänen kaaduttuaan maahan siten, ettäs mm. olkavarren ja peukalon luunsa oli murtanut.
Ryhtyessäin tätä takkia korjailemaan manasinkin mustallahuumorilla siksollein tuolle, ettäs täytyisihän sitä, hyvänen aika sentäs, henkilökunnalle joku koulutus antaa etteivät nuin surutta leikkele hyvää takkia ko tiedä häntä, ettäs saako sitä sit enää ehyeksi eheytettyä?
   Mie, tällainen henkilö joka "olen ompelukoulun käynyt" ihminen ( en siis kerrassa mitään ompelukoulutusta saanut ole ), aloin kursimaan tätä kasaan jälkeen päivän ko siksoin tuo oli kotiaan päässyt ja mie häntä sinne sit hoivailemaan mennyt olimma.
Niipän vaine takista viellä pidettävä vaate tuli. Ja tippaakaan liikaa sanottuna, tippaakaa itseäin mitenkään vähätellen: tulipahan vaine todella hyvä, pidettävä, eikää mitenkään silleen et yllä ollessaan siitä erottaisi misä ommellut "kursimukset" olisivat.
Tuli toisen puolen rinnukselta hihansuulle asti olevainen leikkaus: vähintään neljä-viisi eri ommelta; päälis- ja vuorikangas erikseen ja toiselle puolelle "vain" pari ommelta molempiin kankaisiin;

   Tuolla reissuin varrella, siksoin tykönä.

  Olivat sisarukseni päättäneet Sukumme Mummon siiryttyä palveluasumiseen, ettäs hänen perujaan lävitse käydään.
Mm. muodossa, ettäs hänen tavaroitaan joita hän ei palveluasumisessa tarvitse, ei voi siellä matkassaan kuljettaa ja pitää, jaetaan sukuumme tyyliin kuka mitäkin halajaa. 
    Mie sieltä itsellein tään tällaisen maitokannun mukaani sain ( tämän aterinkuivausastian kirpparista eurolla matkaani  "pökälsin" );



Sanoivat sisaruksein, ettäs tämän mie olemma kuuleman joskus Mummolle tuolla Sukumme, ostanut ja antanut, niin siksipä sit miulle.... Ja kun mie en muista mitään, en todellakaan muista, nottas olenko antanut vahi enkö ole?
    Samalla sitten jälkipolvelleni, ensin heiltä kysyen, ettäs onko heillä kellä jotain mitä haluaisivat, mitä muistaisivat, mikä olisi heille tärkiää muistoa mummostaan, isomummostaan, jotahin joillehin heistä.
Yksi oli tämä tällainen "mumon" yhdelle virkkauksensa jälkeen nimeämä parivuoteen päiväpeite;



   Sukumme Mummo.
   Sukumme Mummo palveluasumisessa asuu ja hänelle kuuluu:
Pitää yllänsä sellaista takaa kiini napitettavaa asua jota ei itse saa aukaistua, koska muutoin hän saattaa siellä riisua itsensä ilkosilleen ja sitten kulkea siellä alasti, toisten siitä ohjaajille paikalla oleville naristen ja kysellen, ettäs miksi se tuo ihminen alasti kulkee täällä.
Hänelle on laitettu sänkynsä laidoille korotetut laidat ettei hän lähtisi yksin yölliseen aikaan siitä sängystänsä vaeltelemaan ja kaikenlaista tuhotyötä sitten siellä tekememään ( mm. vesillä hän on siellä touhunut yksin käppäilessään ). Ja samalla hän saisi itselleen ns. yöllisen rauhan kun se rauna rajoittaa hänen liikkumistaan, se luo sellaisen alitajuntaisen rajan ympärille josta hän sitten saa rauhan ettei tarvitse lähtiä vaeltamaan, kulkemaan, eikää sitten myöskään kukaan "tule sen sisälle häntä häiritsemään, pakota häntä sen sisältä liikenteeseen" ( taustalla aviopuolisonsa/isämme henkinen ja fyysinenkin väkivalta hänen ollessa viellä hengissä aikoinaan ) JA täten hän saa sitten rauhan öiksi sekä pystyy rauhassa nukkumaan.
Ja sängyn viereen lattialle on laitettu vara-patja siltä varulta, nottas jos hän kuitenkin tuolta laidan ylitse itsensä ämpeää, niin ei sitten tipahda kovalle lattialle ja täten satuta siin pudottuaan itseään pahasti. 
Mummomme tämä ei syö "enää" paljoa; laihtunut on.
Hän ei elä enää tässä maailmassamme. Ei muista tätä nykymaailmaa. Ei tunnista läheisiäänkään.

   Mietin tuolla reissullain:
   Kuinka kauan mahtaa tämä Sukumme Mummo elää? Koska Tuonilmaiset häntä tykönsä kutsuvat?
   Mietiskelin tuota, ettäs jos ja kunne hän Tuonilmaisiin kulkevi, ja muuten jo nytkin kun hän ei enää tässä maailmassamme kulkevaisessa elä, niin kenellekkäs mie sitten otan ain ja pirautan - kuten en enää nykyäänkään tee, kuten ennen teimmä kun Mummomme tuo viel eli tätä elämäämme kuluvaista?
Kuka on hän jolla velvollisuudesta ja omasta tahdostakin soittelen ja kyselen kuulumisiaan?
Paljon on poissa kun en enää voi jutella hänen kera siitä kuinka vaikkas "ovat taasen tämän asunnon edelliset asukkaat viemärit jättäneet pohdistamati!", "Olipa muuten tänään ihanan päivä. Kävin ulkona/valokuvaamassa. Kävitkö sie ulkona?" Paljon on poissa kun ei ole häntä, Mummoamme tuota, toisessa päässä puhelimen.
   Sisarukseni nuo ovat myös ( kun kuuntelin heidän juttujaan tuota siksoin takkia ommellessain ) jo laittamassa ( vahi lie jo laittaneetkin ) Sukumme Mökin myyntiin kun ei Sukumme Mummo sinne enää mene, ei voi, ei kykene, ilmaisemaan itse, että sinne haluaisi päästä.
Itse hivenen kyl hinnaisin. Ihan jo kunnioituksesta Sukumme Mummoa kohtaan; ei hänen eläissään hänen elämäntyötään suvun ulkopuolisille luovutettaisi. Sit sen jälkeisessä ajassa; aivan sama mitä tehdään - kun ein itsekkään sitä kykene itsellein lunastamaan.
    Oli jännä menneä tuonne siksoin tykö, tuonne paikkaan jossa kävin viel viime talven aikana häntä lomittamassa Sukumme Mummon hoitamisessa. 
Nyt en Sukumme Mummoa hoitain vaan tätä siksoain itseään siellä hoidellen mm. hänen leikkaushaavoijen hoidossa ja kaikkinaisessa elämässään pukeutumisista taloutensa hoiitoon asti.
Oli kiva touhuta, ei siin mitä. Eivät esim. ommeltujen haavain näkemiset miulle pahaa tee - avonaiset kylläkin karsivat katsella. Ja ko olenhan tuota elämäin tämän aikana jo aikas monet erinäiset haavat, palovammat, yms. nähnyt sekä hoidellut, eri ihmisillä. Ja muutoinkin se mitä oltihin aikoinaan nuoruutemme aikana ja sittemmin nuorina aikuisina toistemme kera tekemisissä ( mm. hänen lapsensa ja miun lapsenlapseni, Pirpanaiset nuo, olivat meil aina Sukumme Mökillä yhtä aikaa ja siellä sit touhuttiin näiden "serkusten" ympärillä kaiken laista normaalia mkkielämää ), niin nyt tuntui piiiit-kästä aikaa kuin entisistä osasen takaisin olisimma saanut. 


   Ja päivänä kun siksoin tuon tyköä lähdimmä poies koskapa lekuriin tieni vei polveni parantumattoman takia.
Tuolta matkalta koppasin muutamat kuvat sarjaksi: "Pohjola.", koskapa kamerain mukana kulki nuissa sfääreissäni;   










   Ja lekurilla...
    Se tuo lekuri poisti polvestain uuden enarin verta nestettä, vettä. Aikaisemmin enarina on yhdellä poistokerralla  poistettu sellaiset noin 18ml, muttas nyt paukuteltiin 40 litrassa, 40:ssä millilitrassa! ( + pidempi vaikuttaista kortisonia sit tilallensa ).
Tätä lekuria ko jututin siinä toimenpiteiden nuiden aikana, niin hän kertoili, ettäs jos vaikkas toimisi tämä toimenpiden nyt, niin kaik´ olisi ok silloin. Muttas jos ei toimikkaan vaan "tauti" jatkuu ja nestettä yhä iellehen kertyilee, niin sitten olisi aika magneettikuvauksen.
"Niin, mitä?" ( mielessäin viimeiset käyntini eri lekureille, mm. nyt tälläkin lekurilla uudemman kerran, ja se kuin kaikki he ovat kieltäneet röngtenin, puhumatikaan sit magneettikuvauksen mahdollisuuden, "koska on vasta viime vuonna viimeksi röngtenillä kuvatut polvet" )
"Kyllä katsoisin sen olevan aiheellisen jos nyt ei polvi parane." 
    Omana kommenttina tästä tilanteestani: Se ettäs vaik polvet kuvannettaisiin magneetilla, niin samaan syssyyn olisi syytä kuvata lonkatkin molemmat: ovat todella tuskallisia ( vasiten vasen täl haavaa ) kulkia sekä liikkua missään.
Ja olisikohan aihetta miulla yrittää josko täyttä eläkettä jo hakisin...?

   
   "Reissuun on kiva ain lähtiä, muttas kyl se vaine on paree ko kotio palajaa."



    Miten olikaan ihanaista palata tänne takaisin vaikkas liian liikkumisen kielon tietenkin kortisonipistoksen takia sainen jälleen. Muttas ajatuksella et omassa-kotona, omassa asunnossa, jne.. 
   Ensimmäiseksi avasin kaik loputkin kaihtimet apposen auki, enkä tyytynyt vaine lähteissäin kukkieni edessä olevian kaihtimien avonaisuuteen.
Katselin akkunoista nuista ISOista ulos ja ihastelin luontoa kaunista niistä näkyväistä, tuumaten, nottas se mitä entistä asuntoani myytiin sanoilla "järvinäkymä" jota siin ei ollut kyllä sitten ko talvisin ilman lehtiä lehtipuissa ollessa olevia ja silloinkin vaine ns. 1cm kohdalta akkunoistaan ulos päin katsoissa jos osasi oikiasta akkunasta katsoa ja oikeiasta kulmauksesta siitäkin, NIIN tässäpä näkyy nyt talvisin näin! Tuolla se on, tuolla näkyy järvenselkä jäinen - akkunastain tästä!
   Päivän tuon olla öllöttelin ja tänä pänä olemma sitten viel ihan hinnaillen vaine. Huomisen ja sitä suraavankin päivän viellä otan rennosti: ensi viikolla täytyy Töihin kyetä urkenemaan, työkunnossa hyvässä olla.
    Niin, ettäs kiva tulla uuteen tupaan, kiva tulla asuntoon omaan ja somaankin  - vaik´  ei tämä kaikkinensa kunnossa ( vielä ainakaan ) ole.
   
   Tuossa äskettäin tuumasin yhdelle tutullein, ettäs tule tupaani tähän.
Välähti; miltäs kuulostaisi: "Tupa."?...
On ollut täsä MAJA matalainen, ( Humisevaharju, TUPA Tuulinen ), Pieni-Punainen PIRTTI, BOX´ikin. Olisiko nyt vaine pelkkä TUPA?