Ostin taanoin kirpparilta taasen yhden ihanaisen kankaan. Verhoja kait olivat, muttas mie purimma saumansa, pesin ne ja sitten taasen kiikutin Muksu perheellisen tykö ne evakkoon, jotta niistä sainen poies kirpparin tuoksut ja hyvinhän se onnasi; aikanaan sainen ne kankaat sit itsellein takaisin.
   Kauan aikaa ne vetelehtivät täällä Humisevanharjun kattoin alla tekijäänsä vuottain - kumma kun sitä ei mistään ilmaantunut....?
   Kunne sitten täsä yhtenä aurinkoisena syyspäivänä otin ja mittailin sekä piirsin ettäs leikkelin muutamalle laukuille kaavat valmiiksi....

 

.... ja sitten taasen piiiiiit-kän tovisen jälkeen kaivelin kangasvarastoni kätköistä passeleita kankahia, ettäs otimma tuo uusimman puna-musta-valkian kankahankin mukaan messiin tähän;

 

   Ja juurikin tänä pänä aloin sitten jo tuumasta toimehen josa kuluikin sellaiset vajaata neljä tunteroista kaikkinensa yhdellä istumalla muutamat kaffeemukillisen mittaiset jaloittelutauot pitäin.
   
   Tiedän, ettäs osaan mitata ja piirtää kaavoja.
Tiedän, että ne pitää myös kankaalla paikkansa.



   Mutta heureka miten sitä onkaa joka kerta sit näin ompelua aloittaissa ja ommellessa ILOINEN ko esim. tällaiset kaarteet, päädyt, yms., pitävät paikkansa, osuvat suunitellusti kohdallensa!
   Ja aikas oivallinen sattuma: laukun pohjaan tulee kuvio josta voi sanoa et sehän on kuin olis tarkoituksella keskitetty tuohon.
  
   Elämä ,muuttuu ja ihmisetki.
   Miten sitä ennen muinoin soitin Sukumme Mummolle tällaisina hetkinä ja sitten pakissin hälle mitä teen; ompelen sitä ja sitä, jne.. Ja me oltaisiin yksissä jutelleet kaikista ompelun hienouksista, vaikeuksista, yms..
Nyt se si enää ole mahdollista. sillä herra-Alzheimer on hänet omiin maailmoihinsa vienyt...
On täten yksi "ystävä", henkilö,  vähempänä miulla kenelle soitella ja kenen kera pakista, ko siltä tuntuu - tahi vastaavasti hänen, tuon toisessa päässä puhelinjaa tuota olevaista. Snif.

    Miten iloinen sitä onkaa ihminen kun saa yhden ainua, siis yhden ainuan nyt ja täsä äskettäin, vetoketjullisen taskun hyvin ommeltua;  



Olkoonkin, ettäs se sit tällainen perus-perus-mallinen on, eikää mitenkään vetskaria piiloon ommeltuna.
   Täsä tää tasku sitten jo valmiissa laukussa;






   Laukku sisältä päin ja sivustansa sekä alta kuvattuna.
Näistä näkyy hyvin tuon pohjan rakenne joka antaa laukulle lisää korkeutta sekä ympärysmittaa vaikkas muutoin on aikas kätsän pieni/suuri kooltansa.
   Pohojan, vuoren pohojan otimma kiini useammasta kohdasta päälikankaaseen, niin se ei sitten kassista tavaraa ulos ottaissa lähde nostavan käden mukana ulos tulemaan.






   Valmis laukku papereilla fyllättynä ja esille laitettuna.



    Teimmä:
Olalta laukun alapohojan sivulle korkeutta on 78cm,
hihnan pituus 50cm ja olalla leveytensä 4cm.
Kassin "pesän" korkeus 29cm + pohjan leveys 10cm.
Kassin "pesän" leveys 27cm + ympäryksensä kaikkiaan 72cm.
   Kännykkäkuvissa näissä kuva vääristää hivenen väriänsä; oikeesti tuo punainen on perus-punainen.