Kirjaan tätä nyt ko kotonain olen ollut jo kolmatta päivää.
   Samaan henkkevän vetoon totean myöskin sen, ettäs ko Työt loppuivat tältä haavaa miulta, niin tuona kyseisenä iltana oli jälleen kylämme ja koko seutukunnan tuon, joka syksyinen tapahtuma johka miekin otimma osaa ihan vapaalla ollen.
Ei siis töitä virallisia miulla vaan sainen sitten vuoden 2014 jälkeen eka kerran osallistua kansana kansain joukossa tuohon tapahtumaan.
Yhden Pirpanaisen kera me sitä koluttiin lävitse ja kunne Pirpanalla "rajansa" tuli täyteen, käväisin viemässä hänet kotiinsa. Tältä vientireissulta sitten tämä Maailmankatolta ottamain kuvanen Aurinkoisen laskusta tuolloin;
  


    Tuon pikaisen kotiinsa "heiton" jälkehen palasin Töihin ja heiluin siellä sitten tapahtuman tuon loppuun asti.
Ihan vain sillä, ettäs halusin. Sitä kun on oppinut nyt nämä kaikki vuodet olemaan tuolloin ehtoolla töissä niin eihän sitä osaakkaan sitten näköjään olla Töistä poiessa ollenkaan. Se tavallaan kuuluu aina syksyisin kesän ja kesäkauden päätökseen.
Myöhähän siinä taasen meni, muttas mukavaa oli. Aikanansa hivenen ylivireänä Boxille kömmin ja nukkumaan laittauduin.

    Aamusella aikaisella seuraavan päivänä ylös nousten ja alkain sitten pakkaamaan kaikkea ns. viimoista tavaraa mukaani laittaa. Mm. hamppivehkeet, jääkaapista viimeiset eväät, jne..
Huushollin siivous seuraavan sinne sit siisteihin puitteisiin tulla sekä vesimittarilukeman kuvaaminen.
    Ajoon lähdin muistini mukaan noin... puoli yhdeksän aikoihin. Perillä täällä kotonain olimma - noin kahden aikaan päivällä.
Täsä tuosta matkastain kuvasia kännykällä sekä kamerallain ettäs hivenen ajatuksiakin;

   Kokonaista kolme ja puoli kuukautta. Sehän on vuodesta hivenen päälle neljänneksen!
Poissa kotoa, poissa Pieneltä-Punaiselta-pirtiltä, pääsääntöisesti - pieniä pistäytymisiä ja sitten sairaslomaani vaille.
Boxi tilapäisasuntona kera yhden Pirpanaisen ja tilapäisin puitteiden, sieltä-täältä kasaan haalimiemme kamojen kera.
Siltikin, ja siltikin, teimmä sitten kotimatkaani tuota Hepo Hopian "selkä vääränä" kun sen lähteissäin aivan täpä-täytehensä buukkasin. Ainua paikat jotka tyhyjänä tavarasta olivat, oli miun kuskin paikkani sekä "pelkääjän" paikka jonka kansoittivat kapian tuntopatjani miun, kamerani laukkunsa kera ja reppuni piskuinen joka "käs´kassaran" tointa nyttemmin on toimittanut.

   Se on sitten noin kuukauden päästä taasen takaisin kulku samoja uria myöten...
Tuolloin ei ole enää Boxia käytettävissäni - pitää sitten tukeutua ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin, sekä Töihin, työpaikkaani miun.
   Enää ei ole myöskään paikkaa sitä jossa olin mm. kevättalvella tovisen kun Töissä kävin tuolloin. Tietoa varmaa on, nottas sen tarina on nyt totallisesti loppu, lopun alussa, tahi ainakin luppuaan alkamassa...
Paikka menee myyntiin, muuttopuuhat alkavat siellä.
Sitten ei ole miulla enää paikkaa mihkä mennä. Ei ole "kohtaamispaikkaa" seuduilla nuilla, ei ole tuota "kotia" miullekkaan.




    Puolimatkankrouvissa oli täl kertaa tällaiset kukat.
Oli muuten kyseinen paikka rempan alla. Hyvä kun jostain nurkkauksesta kassan löysin tilataksein ruokaa, maksaksein sen laskun.

   "Miten on ihanaa päästä kotia!"
"Ihanaa ja ihanaa.... Siellä odottavat nyt kahden viikon postit; asiapaperien setvimiset sekä kesän mittaan Boxilla talteen laittamieni paperien käsittelyt, läpikäynnit sekä arkistoinnit. Odottavat pyykinpesut ( edit: pessyt olen nyt noin viisi koneellista ja viimeisiä kuivattelen par´ aikaa ), huushollin siivous kun sitä en ole tehnyt koko kesän aikana!
Nurkkaukset, kulmat, seinät ja katot, "kasvavat" varmastikkin Nämänäkkien verkkoja kera asukkiensa.
    Aloitappa siinä/tässä sitten tuollaiset siivoamiset, rättien väännöt ja puristelut, kun kädet oireilevat viellähin."

   Matkalla tuolla soittelin jällevän kaik Mukeloin lävitse - oikeestaan pitäisi muuten nyttemmin ottaa ain tuohon remmiin mukaan myöskin soitot Muksuin Mukeloillehin!
Se on tuo tuokio ihana soitella kaikille ja kuunella sekä vaihdella kuulumisia, kun auton kajarin kautta voi jutella ajon aikana.




   "Kotipuu." - ja kaikki kotoan.




   Auringon kiloa.

   Nyt tapahtui sellainen jutska, nottas "Koti"-tunne tuli vasta Luovon lauttarannassa, kun siitä lauttarannan riutasta pääsin itse "manteereeseensa". Silloin ailahti sisuksissa; "Koti.".




   Potinlahti.

   Arki alkoi kotia päästyäin ihan het´ sillään.
Kapsäkkien purku, "muuttokamojen" purku. Postin haku postilaatikosta kahden mennehen viikon ajalta; sen pikainen läpikäynti. Jääkaappi kylmenemään, sänkyyni pedin laitto. Jne., jne..
"Kiva olla kotona...."

   Kävin kaiken tulotouhuamiseni keskellä katsastamassa Kanttarellisatoni tontillain tällä ( tänä pänä kun kirjaan tätä paistoin osasta eilennä poimimistani Kanttarelleistä itsellein syödä kanamunien kera sekä käväisin takametsästä poimimassa mustikoita ja tein niistä Mustikkahyvettä itsellein Kaiketonna syödä... );






   Totesin myöskin, ettäs tuolloin oli sisällä kylmempää kuin mitä ulkona oli....
Ja, ettäs muksuin 24/7 tekemän koristeen sydän oli tipahtanut itseksensä lattialla särkyen samalla;



Liekkö sitten yksiksensä tipahtanut.... vahi olisivatko Nämänäkit ollehet asialla? Ainakin niitä oli pitkin huonehia ansoinensa.
Paikassa-joka kun kuljeksin huonehissa näissä ja huonehista toisiinsa, tunsin kuin paljaisiin käsivarsiini tarttui seittejään nuita kiinni. Naamani oli myöskin hyvä "kerämään" seittejänsä "talteen".
   Niin, ettäs täälläkö muka siivousta tarvittaisiin?? ( Tänään ulkoistin matot tuulettain ne jo - huomenissa kuikkahan tuon ilmastointikoneen sisuksiin sen puhdistain!  Luulen, jottas sieltä sitä eräskin Nämänäkki varmaan löytyy jos yhtään pitää paikkansa kun vertaan tilannetta viime syssyyn miun tänne tullessain ja silloinkin kesän tään oli ollut asumattomana..... )


   Koti.
   Koti jossa on ihmisen hyvä olla ja elää. Paikka jossa ihminen tuntee olevansa oma itsensä, tuntee olevansa tervetullut, tuntee kuuluvansa sinne - eikä mihkään muualle. Ei tule "kauaksi kaipuuta", ei tule sieltä kaipuuta mihkään muualle. Ei esim. vaikkas reissujen päälle - miut tuntien ja tietäin.
   Olen - kotona.