Kerron teille salaisen tarinan joka tuli tässä mieleeni täällä Mäkitorpassa viime päivinä touhutessain:
Humisevaharju oli miulla myynissä pitkään, vuosia monia, vuosikymmenen ylikin.
Tuolla ajalla tämä sen nykyinen omistajansa oli katsellut myyntikuvistani "Honka"- ja "Kukkaispuu"-kuvia siitä sekä ajatellut et voi kumpa - muttas sehän menee heti, ei hän kerkiä katsomaan, saati ostamaan sitä...
Oli tuolloin nähnyt untakin sellaista, ettäs joku oli esitellyt hänelle taloa jonka seinälle oli piirettynä puun kuva.
Näin tapahtuikin sitten kun hän kävi asuntoon tuohon tutustumassa miun siellä viel ollessain ja esittelin hänelle sitä asuntoa - vain Hongan kera.
Hän kertoi tuolloin tämän tarinansa sekä olevansa sankkevan surullinen ko olimma sen Kukkaispuun päällensä maalanut ( juurikin viime vuoden keväällä sinne Luovolta mentyäin ) eikä sitä siellä enää ollutkaan hänen sen asunnon sit itsellein EHÄTTÄYDYTTYÄ ostaa ennen muita.
Itse täällä -torpassa taasen....
... täällä löysi yhtenä päivänä eka tämän asunnon taulu oman paikkansa.
Sittemmin myöskin kaik pienemmät tauluset tuolta piiiit-kän käytävän seinävarsilta sekä sitten isommatkin samaiselta seinämältä, yhden niistä päästessä kammarin puolelle. Kammariin pääsi myöskin tyttöpäänä tekemäin raanu, ja taasen käytävän varteen vanhasta ikkunapokasta tehty peilini.
Peili tuo on "oivallisessa" paikassa ( ainoassa paikassa mihkä sen tässä asunnossa yleensäkään voi kiinittää! ), sillä se on juuri, aivan, prikulleen, vastapäätä suihkun/saunan/pesuhuoneen oven edessä. Sieltä pesuhuoneesta ko ulos astelee nakusillansa, niin siin kohtaa kaik kyllä paljastuu jos ilkosillaan sieltä ulos astelee. Ihan kaikki mutkat, suorat, muhkurat, muksut, niemet ja notkot, näkyvät tarkasti!
Sainen tänne vihdoin myöskin verhotangot paikoillensa. Ne eivät ole kuten yleensä huusholleissa ovat, vaan ne ovat neljän ja puolen metrin matkalla yhtä kyytiä perätysten siten, ettäs siihen on syötetty kolmet eri verhotangot peräkkäin, liittäin ne toisiinsa työntämällä ain päikseen seuraavan isompaan ( leviämpi halkasimeltaan ) edellisen pienempi pääty. Eikä mitään verhotankojen päätynuppeja misään kohtaa, sillä niitä ei vaine tuohon akkunan päälle saa järjellisesti nuppien kera laitettua. Ei se mitä, hyvältä näyttää silti: verhot ovat paikoillansa kuten pitää eikää nuo välit hassummat ole ilman nuppeja ollessansa syötettynä toisiinsa.
Naulakonkin sainen porstuan kohdalle ns. eteisen paikalle.
Se on se yksi jonka aikoinain Majassa Matalassa kraappasin maaleistansa, hioin hivenen sit pintojansa ja sittemmin käytin Humisevallaharjulla kammarissa sänkyin päädyn takana seinällä erinäisten koriste-esineiden pitopaikkana. Luovolle en saanut sitä kiinittää seinille.... siellä ei saanut mitään sinille kiinittää.
Kyseessa on isämme aikoinaan itse tekemä puinen ( lankkulaudoista ) naulakko jonka muistan kun se oli syntymäkoissamme ( nyttemmin Sukumme Mökillä ) pitkän vistin seinällä meidän ja vieraidemme käytössä, ihan arkikäytössämme siis.
Tätä naulakkoa olemma siis "raahannut" mukanain milloin misäkin eri oloissa, muttas täällä se pääsi sit nyt vasta ihka oikiaan tarkoitukseensa: vaatenaulakkona olemaan.
Aamuna yhtenä hokasin täällä kuin olen tainut päästä jälleen aikas hyvin "omilleni" sillä olemma ruvennut piiiit-kän ajan jälkeen tekemään aamupalaksein tällaista smoothieta:
Lehtivihreää; ain jostahin salatista, keräsalaatista, tms..
Banaani kuorittuna.
Inkivääriä noin sentin mitan verta.
Omanaa neljännes tavan kokoisesta ompusta.
Avokaado piskuinen tahi vastaavasti isommasta kolmannes, neljännes...
Valkkaria yksi kokonainen kynsi.
Sitruunaa neljännes palanen.
MSM-jauhetta 3tl.
Viherjauhetta 3tl.
Caylonin-kanelia 1tl.
Kurkumaa 1tl.
( sittemmin kuulin, nottas kurkuman hyödyt tulisivat käyttöön elimistössä, niin pitää samalla syödä myöskin mustaapippuria ja sen olemma sittemmin lisänyt näihin smoothie´hin mukaan )
Vettä sopivasti.
Kaiken kaikkiaan -torpassa on jo hyvä olla. Mäkitorppa on ja pysyy tässä sekä mie tään kera tämän sisuksissa.
Mikäs on ollessa ko parhaimpina aamuina saanen katsella tästä "panoraamaisesta" tupakeittiön akkunasta aamuisia alkavaisia näin mahtavaisia!
( ... jos vaine sais saunan kuntoon; yli kuukausi täällä, enkä kertaakaan viel saunonut ole...
... jos vaine kammarin katon vesijohtojen napseen poies sais; olisi vähäisten unieni rauha rikkumattomampi...
... jos vaine sais tuon takaoven oikein toimimaan; voisi tuulettaa tätä tupakeittiötä sitä kautta kun sen kallisttuva tuuletusmekanismi toimisi... )
Humisevaharju oli miulla myynissä pitkään, vuosia monia, vuosikymmenen ylikin.
Tuolla ajalla tämä sen nykyinen omistajansa oli katsellut myyntikuvistani "Honka"- ja "Kukkaispuu"-kuvia siitä sekä ajatellut et voi kumpa - muttas sehän menee heti, ei hän kerkiä katsomaan, saati ostamaan sitä...
Oli tuolloin nähnyt untakin sellaista, ettäs joku oli esitellyt hänelle taloa jonka seinälle oli piirettynä puun kuva.
Näin tapahtuikin sitten kun hän kävi asuntoon tuohon tutustumassa miun siellä viel ollessain ja esittelin hänelle sitä asuntoa - vain Hongan kera.
Hän kertoi tuolloin tämän tarinansa sekä olevansa sankkevan surullinen ko olimma sen Kukkaispuun päällensä maalanut ( juurikin viime vuoden keväällä sinne Luovolta mentyäin ) eikä sitä siellä enää ollutkaan hänen sen asunnon sit itsellein EHÄTTÄYDYTTYÄ ostaa ennen muita.
Itse täällä -torpassa taasen....
... täällä löysi yhtenä päivänä eka tämän asunnon taulu oman paikkansa.
Sittemmin myöskin kaik pienemmät tauluset tuolta piiiit-kän käytävän seinävarsilta sekä sitten isommatkin samaiselta seinämältä, yhden niistä päästessä kammarin puolelle. Kammariin pääsi myöskin tyttöpäänä tekemäin raanu, ja taasen käytävän varteen vanhasta ikkunapokasta tehty peilini.
Peili tuo on "oivallisessa" paikassa ( ainoassa paikassa mihkä sen tässä asunnossa yleensäkään voi kiinittää! ), sillä se on juuri, aivan, prikulleen, vastapäätä suihkun/saunan/pesuhuoneen oven edessä. Sieltä pesuhuoneesta ko ulos astelee nakusillansa, niin siin kohtaa kaik kyllä paljastuu jos ilkosillaan sieltä ulos astelee. Ihan kaikki mutkat, suorat, muhkurat, muksut, niemet ja notkot, näkyvät tarkasti!
Sainen tänne vihdoin myöskin verhotangot paikoillensa. Ne eivät ole kuten yleensä huusholleissa ovat, vaan ne ovat neljän ja puolen metrin matkalla yhtä kyytiä perätysten siten, ettäs siihen on syötetty kolmet eri verhotangot peräkkäin, liittäin ne toisiinsa työntämällä ain päikseen seuraavan isompaan ( leviämpi halkasimeltaan ) edellisen pienempi pääty. Eikä mitään verhotankojen päätynuppeja misään kohtaa, sillä niitä ei vaine tuohon akkunan päälle saa järjellisesti nuppien kera laitettua. Ei se mitä, hyvältä näyttää silti: verhot ovat paikoillansa kuten pitää eikää nuo välit hassummat ole ilman nuppeja ollessansa syötettynä toisiinsa.
Naulakonkin sainen porstuan kohdalle ns. eteisen paikalle.
Se on se yksi jonka aikoinain Majassa Matalassa kraappasin maaleistansa, hioin hivenen sit pintojansa ja sittemmin käytin Humisevallaharjulla kammarissa sänkyin päädyn takana seinällä erinäisten koriste-esineiden pitopaikkana. Luovolle en saanut sitä kiinittää seinille.... siellä ei saanut mitään sinille kiinittää.
Kyseessa on isämme aikoinaan itse tekemä puinen ( lankkulaudoista ) naulakko jonka muistan kun se oli syntymäkoissamme ( nyttemmin Sukumme Mökillä ) pitkän vistin seinällä meidän ja vieraidemme käytössä, ihan arkikäytössämme siis.
Tätä naulakkoa olemma siis "raahannut" mukanain milloin misäkin eri oloissa, muttas täällä se pääsi sit nyt vasta ihka oikiaan tarkoitukseensa: vaatenaulakkona olemaan.
Aamuna yhtenä hokasin täällä kuin olen tainut päästä jälleen aikas hyvin "omilleni" sillä olemma ruvennut piiiit-kän ajan jälkeen tekemään aamupalaksein tällaista smoothieta:
Lehtivihreää; ain jostahin salatista, keräsalaatista, tms..
Banaani kuorittuna.
Inkivääriä noin sentin mitan verta.
Omanaa neljännes tavan kokoisesta ompusta.
Avokaado piskuinen tahi vastaavasti isommasta kolmannes, neljännes...
Valkkaria yksi kokonainen kynsi.
Sitruunaa neljännes palanen.
MSM-jauhetta 3tl.
Viherjauhetta 3tl.
Caylonin-kanelia 1tl.
Kurkumaa 1tl.
( sittemmin kuulin, nottas kurkuman hyödyt tulisivat käyttöön elimistössä, niin pitää samalla syödä myöskin mustaapippuria ja sen olemma sittemmin lisänyt näihin smoothie´hin mukaan )
Vettä sopivasti.
Mistäs siun aamuinen palanen koostuu Armas Lukijain miun?
Kaffi tahi tee ei sit kuulu näihin tällaisiin aamupaloihin mukaan.
Pieni, mitätön, mutta suuri juttu:
Pieni tiiviste, pieneen uuniin.
Pieni ihminen, pieni juttu asentaa, muttas...
Suuri juttu asentaa; ei kaik taida tätäkään taitaa nykymaailmassa?
Suuri juttu; sain vuotamattoman uunin ja sitä myötä paistot onnistuvat sekä sähkökulutusta pienemmäksi.
Suuri juttu: osaan, taidan; ei jokahiseen risaukseen toisten apua saa.
( kuten esim. tänä pänä kolkuttelin tääl yhden naapurin ovea pyytäin irrottamaan akkuporakoneeni akun poies siitä masinasta ko ei käsissäin ole voimaa sitä tehdä... )
"Eka kerta." - oli tykönäin käydä täsä päivänä muutamana muksuin miun 2477:män.
Iloiset ensin.
Hyvin meni.
Aika kului hyvin, tekemistäkin löytyi.
Käytiin sellainen kilo ja metri tassuttelemassa ajan kera.
Junarata ja junien kulut näkyvät tästä isosta tupani akkunasta; se ilahdutti kovin.
Sitten negat:
Uusi paikka joka oli hivenen haasteellinen ajatuksissaan hahmottaa; mitä nyt on ja missä? Missä kammari, onko ieti mennä pesutiloihin, jne.?
Kieloistani huolimati pesutilat vetivät puoleensa todella tarmokkaasti. Olisikohan se ko nyt on pesutilat keskellä asuntoa eikä kuten Humisevalla; siellä "siellä viimeisessä" nurkassa.
Oppi avaamaan takaoven sujuvasti ja sukkelaan - sekä painasemaan sen sitten kiini, ei vääntämään ovenrivasti kiinni.
Ja lukkoahan ei ovessa ole jotenka lämpimät ilmat/kesät/kesä/syksy tulevat olemaan haasteelliset!
Olisiko syytä aivan oikeesti suunitella, pyytää lupaa ( jonka anomisen olen jo puheella laittanut aluille ) rakenteellisen esteen rakentamiseen?
Ovien nuiden akkunat rollivat kulkijasta "rähmätassuisesta".
Pieni, mitätön, mutta suuri juttu:
Pieni tiiviste, pieneen uuniin.
Pieni ihminen, pieni juttu asentaa, muttas...
Suuri juttu asentaa; ei kaik taida tätäkään taitaa nykymaailmassa?
Suuri juttu; sain vuotamattoman uunin ja sitä myötä paistot onnistuvat sekä sähkökulutusta pienemmäksi.
Suuri juttu: osaan, taidan; ei jokahiseen risaukseen toisten apua saa.
( kuten esim. tänä pänä kolkuttelin tääl yhden naapurin ovea pyytäin irrottamaan akkuporakoneeni akun poies siitä masinasta ko ei käsissäin ole voimaa sitä tehdä... )
"Eka kerta." - oli tykönäin käydä täsä päivänä muutamana muksuin miun 2477:män.
Iloiset ensin.
Hyvin meni.
Aika kului hyvin, tekemistäkin löytyi.
Käytiin sellainen kilo ja metri tassuttelemassa ajan kera.
Junarata ja junien kulut näkyvät tästä isosta tupani akkunasta; se ilahdutti kovin.
Sitten negat:
Uusi paikka joka oli hivenen haasteellinen ajatuksissaan hahmottaa; mitä nyt on ja missä? Missä kammari, onko ieti mennä pesutiloihin, jne.?
Kieloistani huolimati pesutilat vetivät puoleensa todella tarmokkaasti. Olisikohan se ko nyt on pesutilat keskellä asuntoa eikä kuten Humisevalla; siellä "siellä viimeisessä" nurkassa.
Oppi avaamaan takaoven sujuvasti ja sukkelaan - sekä painasemaan sen sitten kiini, ei vääntämään ovenrivasti kiinni.
Ja lukkoahan ei ovessa ole jotenka lämpimät ilmat/kesät/kesä/syksy tulevat olemaan haasteelliset!
Olisiko syytä aivan oikeesti suunitella, pyytää lupaa ( jonka anomisen olen jo puheella laittanut aluille ) rakenteellisen esteen rakentamiseen?
Ovien nuiden akkunat rollivat kulkijasta "rähmätassuisesta".
Ja kun ystäväin ( KIITOS xxxxxx arvokkaasta avustasi ) kävi avittamassa nuiden taulujen sekä raanun laitossa joista jo teille pakisin Armaat Lukijain miun...
Oltiin laittamassa kammariin raanua seinälle kun nokkaani kantautui tuoksua makiaa... "Mitähän, missä - vaikka vähä väliä kävin katsomassa peräänsä?"
Astelin tupaan, jäljessä tuoksun tuon, saaden havaita, ettäs hän oli hakenut pesutiloista pienen-ison purkin hiustenhoitoainetta ( syvähoitoaine jotenka siinä ON tuoksua! ) ja kerennyt siin silmäin välttämisen välissä levitelyy sen tuvan pöydälle, leikkikaluihin, kyniin, kirjoihin, lattialle, matolle, itseensä! Arvatkaas kuka "kiitteli" sisäänpäin ja tarttui toimeen....?
Matto meni pesuun ja muutoin sit puhdistelin kaiken minkä voin ja siltikin huusholli tää vielkin HAISI ja haisee yhäkin viellä vaikkas monet kohdat "petsasinkin" ihan oikialla kloridilla sitä hajua "taittaakseni"!
Osan nuista tavaroista heitin suorilta roskiin; en putsi-putsistanut olleskana tahi ko yritin puhdistaa niin niistä ei halu irti lähtenyt .
Elikkäs sen minkä luulin voivani ja kerkiäväni ( mm. tehdä kahta tointa - vahtia häntä ja ripustelyy jotahin seinille ), niin ei se vaine onnaa hänen kera. Yksi yhteen edelleen häätyy työskennellä sekä olla ko hänellä ovat edelleen mm. tällaiset "levitelyy" hommat käytössään.
Rappion alku - ja sille alulle sitten "selviytymis"korkkaus muodossa sulkaa, sillä;
Pitkästä aikaa käväisin täsä salilla: lähdin vain kokeilemaan kuin kantti eli nivelet kestävät.
Viivyin vain noin tunteroisen hitaasti, hiljaa ja varovasti hinnaillen. Kopaisin juoksuakin kilo ja metrin verta josta hivenen päälle puolikkaan vauhdilla "8".
Ei olisi pitänyt, ei. Olimma het´ sillään taasen klenkkaus-kunnossa.
Muttas ko niin hyvin meni jälkeen puolen kilometrin...
Ei saisi kuitenkaan.
Muttas ko tuntui luistavan hyvin, matka taittui, oli haastetta...
Tuon jälkeen aikas lailla het´sillään lekurissa jälleen uuden aluevaltauksen kera nivelsairaudessain; peukalon hanka vasen on vauhdissa nyt jo kolmatta viikkoa - oikia oireiltua nämä tällaiset kivut jo vuosia, vuosia, sitten.
Oltiin laittamassa kammariin raanua seinälle kun nokkaani kantautui tuoksua makiaa... "Mitähän, missä - vaikka vähä väliä kävin katsomassa peräänsä?"
Astelin tupaan, jäljessä tuoksun tuon, saaden havaita, ettäs hän oli hakenut pesutiloista pienen-ison purkin hiustenhoitoainetta ( syvähoitoaine jotenka siinä ON tuoksua! ) ja kerennyt siin silmäin välttämisen välissä levitelyy sen tuvan pöydälle, leikkikaluihin, kyniin, kirjoihin, lattialle, matolle, itseensä! Arvatkaas kuka "kiitteli" sisäänpäin ja tarttui toimeen....?
Matto meni pesuun ja muutoin sit puhdistelin kaiken minkä voin ja siltikin huusholli tää vielkin HAISI ja haisee yhäkin viellä vaikkas monet kohdat "petsasinkin" ihan oikialla kloridilla sitä hajua "taittaakseni"!
Osan nuista tavaroista heitin suorilta roskiin; en putsi-putsistanut olleskana tahi ko yritin puhdistaa niin niistä ei halu irti lähtenyt .
Elikkäs sen minkä luulin voivani ja kerkiäväni ( mm. tehdä kahta tointa - vahtia häntä ja ripustelyy jotahin seinille ), niin ei se vaine onnaa hänen kera. Yksi yhteen edelleen häätyy työskennellä sekä olla ko hänellä ovat edelleen mm. tällaiset "levitelyy" hommat käytössään.
Rappion alku - ja sille alulle sitten "selviytymis"korkkaus muodossa sulkaa, sillä;
Pitkästä aikaa käväisin täsä salilla: lähdin vain kokeilemaan kuin kantti eli nivelet kestävät.
Viivyin vain noin tunteroisen hitaasti, hiljaa ja varovasti hinnaillen. Kopaisin juoksuakin kilo ja metrin verta josta hivenen päälle puolikkaan vauhdilla "8".
Ei olisi pitänyt, ei. Olimma het´ sillään taasen klenkkaus-kunnossa.
Muttas ko niin hyvin meni jälkeen puolen kilometrin...
Ei saisi kuitenkaan.
Muttas ko tuntui luistavan hyvin, matka taittui, oli haastetta...
Tuon jälkeen aikas lailla het´sillään lekurissa jälleen uuden aluevaltauksen kera nivelsairaudessain; peukalon hanka vasen on vauhdissa nyt jo kolmatta viikkoa - oikia oireiltua nämä tällaiset kivut jo vuosia, vuosia, sitten.
"Peukuttellessain" päivystävällä kyselin siin samalla lekurilta tuolta polveeni ohjeistusta salilla saamani fysioterapeutin teippaamieni kinestioteippien lisäksi. Hän, tämä lekuri siis, kertoi ettei siteitä sitovia - mieluummin kävelykeppi tueksi. Niin, ettäs kävelykeppiä nyt sit etsintään! Mistähän mie moisen itsellein koppaisin? Vasiten ko vaine ensin haluaisin sellaista kopasta, enkää mennä heti sitä ostelemaan - tiedä vaikka sei siitä olisikaan apua antavaa?
Kumpaiseenkin vaivaan, kuten tiesinkin etukäteen, kipulääkkeitä entisiä. Nuita "kolmio-sellaisia" jotka sainen jo viikkoja, viikkoja sitten. Ja saate sanaset: "Nivelvaivoissa/sairauksissa on ylä- ja alamäkiä."
Niinpä - niin kuin en tuota jo tietäisi entuudestaan.
Toivon kuitenkin helmikuun todella kivuliaan alun jälkeen, ettäs nyt oltais menossa jo nousukiidossa parempaan, muttas pahalta näyttää kyllä...
Ajanvietteeksi "tekemättömyydelleni", ja harmistukselleni kipujen, kirjastosta lukemista käväisin hakemassa ja samalla pistäydyin katsomassa taidenäyttelynsä jossa oli paikallisen taideryhmän näyttely pystyssä.
Täsä yksi niistä joka oli oivallisesti nimetty: "Voi elämän kevät!" ( Sisko Väisänen ).
Täsä tätä muuttoa tehdessäin olen tosiaan laittanut, antanut tahi myynyt poies erinäisenkin tavaran.
Mm. tämä joskus 1980-luvulla ostamamme kirstun olen nyt laittanut myyntiin;
Ajattelen, ettäs näin tavallani irtaudun entisestäni, kaikesta entisestä elämästäin, entisistä asunnoistain, entisistä huusholleistain ja yritän rakentaa tästä itsellein passelin, hyvän, pesän olla ja eliä. Haluan saada tästä kodin itsellein aikaseksi, paikan jossa olisi hyvä olla, jossa viihtyisin ja jota oppisin kodiksein kutsumaan - Luovon lisäksi. Saa nähdä onnaanko?
Toisaaltaan sitten ko tämä nyt on sen noin parikymmentä neliötä pienempi ko mitä tuo Humisevaharju, niin onhan se luonnollistakin, ettäs on priorisoitava ihan tosissaan; mitä haluan itselläin pitää, mikä joutaa poies tarpeettomuuttaan ja vaine tilaa viemästä?
Samalla sitten kun näitä vähäisiäin, jäljelle jääviä tavaroitani tänne asettelen ja niille paikkaansa etsiskelen sekä suunittelen, niin olen huomannut kuin monet löytävät aivan vastaavat paikat kuin mitä esim. oli -humisevalla tahi Pienellä Punaisella pirtillähin:
Mm. juuri tänä pänä löysi oman "kolonsa" miun yksi tsipulien muotoinen tsipulien pitolyhty. Se oli Majassa Matalassa leivinuunin ja takan välissä piippua vasten roikkumassa. Luovolla se oli... niin, siellä se ei ollutkaan misään ko ei saanut mihkään reikiä tehdä, muttas -Humisevalla- se oli kyökin kaapiston päädyssä katosta roikkumassa - ja täällä samaten kyökin kaapiston päädyssä katosta roikkuen.
Värikkäät, erikokoiset ns. kohopallot jotka olemma sitonut jonokkain/päälekkäin roikkumaan toisistansa kiini, olivat Luovolla yläkerran akkunan kupeella verhotangosta roikkumassa - kuin myöskin Humisevalla- ne olivat verhotangossa roikkumassa; tuvassa. Täällä ne pääsi tään tuvan verhotankoon roikuilemaan.
Sitten taasen toiset saavat aivan uusia kohtia itsellensä:
Tänne ei voi kattomateriaalin takia kattoon ( sisälaipioon ) kiinittää mitään liian painavaa, niin tänne en voi kiinittää samaista polkupyörän renkaanvannetta joka oli miulla Humisevallaharjulla tuvan katosta roikkumassa kaikkien pienien ja erilaisten koristeidensa kera.
Niinpä sitten täällä etsin ja etsin, kunne löysin niille piskuisille "tilpehööreille" paikan tuosta käytävän varteen kiinittämäni peilin ukesta. Siellä niiden on hyvä olla kun sidoin nekin toisiinsa peräjälkeen kiinni roikkumaan.
Kammarissain ollehet muksujeni tekemäin metalliset koristeet ( sellaiset lumihiutaleet ) ripustin tuonne pesutilan ilmanvaihtokoneen kondessivesiputkeen roikkumaan, ja paikassa-joka verhotangoissa roikkuneet vanhat, ruosteiset, metalliset, koristeeni ( hevosenkenkä, sokeripihdit, hevosen kuolaimet, jne. ) pääsivät täällä takakuistin rakoisen seinän laudoituksiin - kuin myöskin erinäiset metalliset liskoni joita pidin -harjulla ulko-oveni vieressä ( sisäpuolella ) avainteni säilytyspaikana niiden koukkuhäntien takia.
Tein "kevättä" poistain tästä lyhdystäin talviset lumihiutaleet ja ripottelyy tilallensa nämä pääsiäisen värikkäät koristekananmunat.
Ja ALOITIN ekat ns. huusholliset toimetkin.
Se tarkoitti, ettäs eka kerran täällä ollessain, asuessain -torppaa tätä piskuista Mäen tämän kupeella, otimam ja putsi-putsistin tämän huushollin ilmastointikoneen katsellen samalla "mitä se on sisällensä syönyt"?
Onko se aivan puhdistamaton: ei ollut. Onko siinä jotain häikkää: ei kait ole...?
Hyvältä näytti, suoraan sanoen. Liki hyvältä, sillä kuten näkyy kuvastain tästä, niin ovat nuo ilmastoinnin kanavat viellä rakantamisensa jälkeen aivan puhdistamattomat ja se sen rakaentamisenkin aikaiset töhnät tulevat sieltä kanavista pikku hiljaa koneelle - sekä tänne huoneilmaankin;
Kussa olimma tään härvelin putsi-putsistanut ja katsastanut, niin otimma yhteyttä alan tietäväiseen ihmiseen ( LVI-ammattihlö. jonka yhteystiedot taanoin sainen sanojen kera: hän tietää ja osaa neuvoa ilmastointikoneista ). Kyselin tämän merkkisen ja muutoinkin ilmastointikoneiden toiminnasta. Paljon tosin tiedän entuudestain monia vuosikymmeniä näiden kera touhuttuani...
Kävi ilmi, nottas ko täsä tuvassa ei ole mitään erillistä, ei yhen yhtä, ilmastointiräppänää - jota tämä henkilö sankkevan paljon ihmetteli - niin hänen sanojensa mukaan voin poistaa, ja poistinkin, tuosta liesikuvun räppänästä kolmanneksen sen yksistä mustista tuppeloista, jotta edes sitä kautta ilma kiertäisi tässä kun ilmastointi on liitetty sen -kuvun yhteyteen.
Loppusanoikseen sovittiin, nottas hän tulee täällä käymään ja katsomaan ( ihmettelemään... ) tätä sydeemiä.
Muistatko Armas Lukijain miun, ko kerroin siulle ( ainakin muistelen kertoneeni? ) kuin tuli tuon pesutilan/suihkun lattiakaivosta kaikki sinne lattialle veden kera nousten?
Tästäpä tästä johtuen sitten miulle kerrottiin tulevan ihmisiä joitahin tarkistamaan tämän taloyksikön ( toinen taloyksikkö on sit tuossa vieressä tään -yksikön ) putkistot tuolta talon alta. Tätä tarkistusta varten pitää aukaista tämä MIUN varastoin lattia-ja-alla olevainen lattialuukku jotta sinne alle ihmiset nuo pääsisivät;
Tiesin, olen kokenut ko ostatellessain tätä kopasin, ettei tuota luukkua saa auki oikein kunnolla sen nifti-nafti ollessansa, jotenka täsä sitten teimmä ja laittelimma siihen tällaiset nahkaiset ottimet vahasta vyöstä.
No, olikin sen verta vanhaa vyötä ettei nuo pitäneetkään vaan katkesivat ihmisten nuiden käsiin heti kättelyssä!
Täten rakensin näiden tilalle sitten uudemmat, pitävämmät: metalliset kettingit kiinitin paikoillensa.
Kysyin kohtelijaasti ihmisiltä nuilta, ettäs ko kiinostaisi kovin, niin....
"Saisinko tulla mukaanne sinne alle? Haluaisin nähdä miltä siellä näyttää, mitä siellä on?"
Ja pääsin mukaan!
Oli hyvä, ettäs heillä oli hyvät valot mukanansa ( miulla vaine kännykkäin valo ), niin he näkivät katsella onkkelmia nuita ja miekin jotahin sit näin niiden heidän valojen takia.
Löysivät muuten sen onkkelmankohden joka aiheutti sen vedenpaisumuksen tähän asuntoon: yhdet putkistojen liitoskohdat ovat loikeasti pystysuuntaiseen putkistoon tarkoitetut liitännät eivätkä näin vaakasuuntaisesti asennattaviksi kuten talon alle asennus vaatii.
Löytyi sieltä muutahin;
Lumikko-reppana oli kohdannut määränpäänsä. Olihan sillä näköjään siellä kavereita ( raatomatoset olivat sitä syömässä ), muttas raukka-parka kuitenkin. Lie talon lämpöä ollut sieltä etsimässä talvi-kylmillä.
Niinpä - niin kuin en tuota jo tietäisi entuudestaan.
Toivon kuitenkin helmikuun todella kivuliaan alun jälkeen, ettäs nyt oltais menossa jo nousukiidossa parempaan, muttas pahalta näyttää kyllä...
Ajanvietteeksi "tekemättömyydelleni", ja harmistukselleni kipujen, kirjastosta lukemista käväisin hakemassa ja samalla pistäydyin katsomassa taidenäyttelynsä jossa oli paikallisen taideryhmän näyttely pystyssä.
Täsä yksi niistä joka oli oivallisesti nimetty: "Voi elämän kevät!" ( Sisko Väisänen ).
Täsä tätä muuttoa tehdessäin olen tosiaan laittanut, antanut tahi myynyt poies erinäisenkin tavaran.
Mm. tämä joskus 1980-luvulla ostamamme kirstun olen nyt laittanut myyntiin;
Ajattelen, ettäs näin tavallani irtaudun entisestäni, kaikesta entisestä elämästäin, entisistä asunnoistain, entisistä huusholleistain ja yritän rakentaa tästä itsellein passelin, hyvän, pesän olla ja eliä. Haluan saada tästä kodin itsellein aikaseksi, paikan jossa olisi hyvä olla, jossa viihtyisin ja jota oppisin kodiksein kutsumaan - Luovon lisäksi. Saa nähdä onnaanko?
Toisaaltaan sitten ko tämä nyt on sen noin parikymmentä neliötä pienempi ko mitä tuo Humisevaharju, niin onhan se luonnollistakin, ettäs on priorisoitava ihan tosissaan; mitä haluan itselläin pitää, mikä joutaa poies tarpeettomuuttaan ja vaine tilaa viemästä?
Samalla sitten kun näitä vähäisiäin, jäljelle jääviä tavaroitani tänne asettelen ja niille paikkaansa etsiskelen sekä suunittelen, niin olen huomannut kuin monet löytävät aivan vastaavat paikat kuin mitä esim. oli -humisevalla tahi Pienellä Punaisella pirtillähin:
Mm. juuri tänä pänä löysi oman "kolonsa" miun yksi tsipulien muotoinen tsipulien pitolyhty. Se oli Majassa Matalassa leivinuunin ja takan välissä piippua vasten roikkumassa. Luovolla se oli... niin, siellä se ei ollutkaan misään ko ei saanut mihkään reikiä tehdä, muttas -Humisevalla- se oli kyökin kaapiston päädyssä katosta roikkumassa - ja täällä samaten kyökin kaapiston päädyssä katosta roikkuen.
Värikkäät, erikokoiset ns. kohopallot jotka olemma sitonut jonokkain/päälekkäin roikkumaan toisistansa kiini, olivat Luovolla yläkerran akkunan kupeella verhotangosta roikkumassa - kuin myöskin Humisevalla- ne olivat verhotangossa roikkumassa; tuvassa. Täällä ne pääsi tään tuvan verhotankoon roikuilemaan.
Sitten taasen toiset saavat aivan uusia kohtia itsellensä:
Tänne ei voi kattomateriaalin takia kattoon ( sisälaipioon ) kiinittää mitään liian painavaa, niin tänne en voi kiinittää samaista polkupyörän renkaanvannetta joka oli miulla Humisevallaharjulla tuvan katosta roikkumassa kaikkien pienien ja erilaisten koristeidensa kera.
Niinpä sitten täällä etsin ja etsin, kunne löysin niille piskuisille "tilpehööreille" paikan tuosta käytävän varteen kiinittämäni peilin ukesta. Siellä niiden on hyvä olla kun sidoin nekin toisiinsa peräjälkeen kiinni roikkumaan.
Kammarissain ollehet muksujeni tekemäin metalliset koristeet ( sellaiset lumihiutaleet ) ripustin tuonne pesutilan ilmanvaihtokoneen kondessivesiputkeen roikkumaan, ja paikassa-joka verhotangoissa roikkuneet vanhat, ruosteiset, metalliset, koristeeni ( hevosenkenkä, sokeripihdit, hevosen kuolaimet, jne. ) pääsivät täällä takakuistin rakoisen seinän laudoituksiin - kuin myöskin erinäiset metalliset liskoni joita pidin -harjulla ulko-oveni vieressä ( sisäpuolella ) avainteni säilytyspaikana niiden koukkuhäntien takia.
Tein "kevättä" poistain tästä lyhdystäin talviset lumihiutaleet ja ripottelyy tilallensa nämä pääsiäisen värikkäät koristekananmunat.
Ja ALOITIN ekat ns. huusholliset toimetkin.
Se tarkoitti, ettäs eka kerran täällä ollessain, asuessain -torppaa tätä piskuista Mäen tämän kupeella, otimam ja putsi-putsistin tämän huushollin ilmastointikoneen katsellen samalla "mitä se on sisällensä syönyt"?
Onko se aivan puhdistamaton: ei ollut. Onko siinä jotain häikkää: ei kait ole...?
Hyvältä näytti, suoraan sanoen. Liki hyvältä, sillä kuten näkyy kuvastain tästä, niin ovat nuo ilmastoinnin kanavat viellä rakantamisensa jälkeen aivan puhdistamattomat ja se sen rakaentamisenkin aikaiset töhnät tulevat sieltä kanavista pikku hiljaa koneelle - sekä tänne huoneilmaankin;
Kussa olimma tään härvelin putsi-putsistanut ja katsastanut, niin otimma yhteyttä alan tietäväiseen ihmiseen ( LVI-ammattihlö. jonka yhteystiedot taanoin sainen sanojen kera: hän tietää ja osaa neuvoa ilmastointikoneista ). Kyselin tämän merkkisen ja muutoinkin ilmastointikoneiden toiminnasta. Paljon tosin tiedän entuudestain monia vuosikymmeniä näiden kera touhuttuani...
Kävi ilmi, nottas ko täsä tuvassa ei ole mitään erillistä, ei yhen yhtä, ilmastointiräppänää - jota tämä henkilö sankkevan paljon ihmetteli - niin hänen sanojensa mukaan voin poistaa, ja poistinkin, tuosta liesikuvun räppänästä kolmanneksen sen yksistä mustista tuppeloista, jotta edes sitä kautta ilma kiertäisi tässä kun ilmastointi on liitetty sen -kuvun yhteyteen.
Loppusanoikseen sovittiin, nottas hän tulee täällä käymään ja katsomaan ( ihmettelemään... ) tätä sydeemiä.
Muistatko Armas Lukijain miun, ko kerroin siulle ( ainakin muistelen kertoneeni? ) kuin tuli tuon pesutilan/suihkun lattiakaivosta kaikki sinne lattialle veden kera nousten?
Tästäpä tästä johtuen sitten miulle kerrottiin tulevan ihmisiä joitahin tarkistamaan tämän taloyksikön ( toinen taloyksikkö on sit tuossa vieressä tään -yksikön ) putkistot tuolta talon alta. Tätä tarkistusta varten pitää aukaista tämä MIUN varastoin lattia-ja-alla olevainen lattialuukku jotta sinne alle ihmiset nuo pääsisivät;
Tiesin, olen kokenut ko ostatellessain tätä kopasin, ettei tuota luukkua saa auki oikein kunnolla sen nifti-nafti ollessansa, jotenka täsä sitten teimmä ja laittelimma siihen tällaiset nahkaiset ottimet vahasta vyöstä.
No, olikin sen verta vanhaa vyötä ettei nuo pitäneetkään vaan katkesivat ihmisten nuiden käsiin heti kättelyssä!
Täten rakensin näiden tilalle sitten uudemmat, pitävämmät: metalliset kettingit kiinitin paikoillensa.
Kysyin kohtelijaasti ihmisiltä nuilta, ettäs ko kiinostaisi kovin, niin....
"Saisinko tulla mukaanne sinne alle? Haluaisin nähdä miltä siellä näyttää, mitä siellä on?"
Ja pääsin mukaan!
Oli hyvä, ettäs heillä oli hyvät valot mukanansa ( miulla vaine kännykkäin valo ), niin he näkivät katsella onkkelmia nuita ja miekin jotahin sit näin niiden heidän valojen takia.
Löysivät muuten sen onkkelmankohden joka aiheutti sen vedenpaisumuksen tähän asuntoon: yhdet putkistojen liitoskohdat ovat loikeasti pystysuuntaiseen putkistoon tarkoitetut liitännät eivätkä näin vaakasuuntaisesti asennattaviksi kuten talon alle asennus vaatii.
Löytyi sieltä muutahin;
Lumikko-reppana oli kohdannut määränpäänsä. Olihan sillä näköjään siellä kavereita ( raatomatoset olivat sitä syömässä ), muttas raukka-parka kuitenkin. Lie talon lämpöä ollut sieltä etsimässä talvi-kylmillä.
Kaiken kaikkiaan -torpassa on jo hyvä olla. Mäkitorppa on ja pysyy tässä sekä mie tään kera tämän sisuksissa.
Mikäs on ollessa ko parhaimpina aamuina saanen katsella tästä "panoraamaisesta" tupakeittiön akkunasta aamuisia alkavaisia näin mahtavaisia!
( ... jos vaine sais saunan kuntoon; yli kuukausi täällä, enkä kertaakaan viel saunonut ole...
... jos vaine kammarin katon vesijohtojen napseen poies sais; olisi vähäisten unieni rauha rikkumattomampi...
... jos vaine sais tuon takaoven oikein toimimaan; voisi tuulettaa tätä tupakeittiötä sitä kautta kun sen kallisttuva tuuletusmekanismi toimisi... )
Kommentit