( 29.1.2025. )

   Pienen-Punaisen pirtin akkunasta ulos katsoessain huomasin kuin tyyni onkaan sää tään päivän olevaisen.
Pitsiset plätyt sainen juuri paistettua - taasen siis paistelin plättysiä....
Ja muutoinkin ko mieleni miun niin tyven tänään on ollut; suoraan sanottuna hivenen allekkin sen tyvenen...
Niin näiden kaikkien asioiden yhteissummana päätin pienesti pistäytyä tuolla ns. Luovon päässä, paikassa joka kaukaisimpana kolkkona on suhteesasa Suomemme mantereelta merelle päin mentäissä. Elikkäs Marjaniemessä ja sen tuttuakin tutummalla rannalla kera aallonmurtajansa.




   "Mökit nukkuu." ... vaik kuin jo päivä oli tällöin.
"... nukkuu hankitantereet."; muttas ko ei näin voine tänä talvena sanoa.
Ei ole lunta sen vertaa et voisi edes pienesti kuvitella sanovansa jonkinlaisten hankien olevan olemasa.




   "Ei tästä"
   Sumpussa ja tällainen ihmisten, ns. turistien, ohjausta varten rakennettu este etteivät he menisi tuolta kohtaa dyynin harjannetta enää iellehen, eivätkä täten viereisen ns. mökkikylän "omalle rantaosuudelle", vaan ämpeisivät tuolta kohtaa suoraan jo rannalle.







   "Poutaa."
    Poutaa näin näytti Taivahanranta olevan naapurimaan puolella elikkäs Roottin maalla.




   "Simpukka."
   Ihanainen "rantumalli" yhden jäälautan alapuolella.




    "Hole in..."




   Tälläiset jännät jääliuskat, erimuotoiset jääliuskat, nousivat ( olivat nousseet ) jäänpinnalta vinottain kohti mannertamme.
Lie ja mitä todennäköisemmin, jäät puskiessaan toisiansa rannan santaa kohti, ovat nostaneet nämä hentoisen näköiset liuskat ylös uumenistaan. 




   "Polku."
   Erinäisiä varmakulkuisia jäälauttoja ja sitten mm. tällaisiä "polkuja" elikkäs jäiden puskemia pienehköjä jääharjanteita pitkin oli hyvä ja varma kulkia ielleh järilöih. Tiesi ja oli varma siitä, ettäs niissä kohdin jää kantaa varmasti tassuin alla.
Paikoissa jossa ei ollut näkösällä jäälauttoja tahi näitä -harjanteita ja oli vaine sellaista lumien pittämiä tasanteita ( kuten tään kuvain harjanteen kahta puolta näkyy ), oli hivenen "empä tiedä"-tunnelmat kulkia. Ihan jo sillä, ettäs vastahan tuota pari päivää sitten näin kuin aikaslailla monin paikoin olivat merivedet vapainna kaikkien näiden jäiden, jäälauttojen ja harjanteiden seassa!




   Mantereella, Suomen mantereella, sataa!
Koko tään käppäilyni ajan oli sadeverhot mantereen puoleisella Taivahanrannalla.




   "Rantautuneet." ... jäälautat rannalla.




   "Rahtialus." ... tuolla kaukaisuudessa Taivahanrannalla.




   "Röysät." ... ja aallonmurtaja.
   Täsä kohtaa ja nimenomaan nyt sitten oikeestaan näin vain tään pätkän verta, on tällä hetkellä röysiä olemasa tuolla Marjaniemen rantamilla. Ei siis mitenkään läheskään sitä mitä täsä viime vuosina on ollut.
Ei sen puoleen, ei nyt ole sitä luntakaan misään, ei kantavaa jääkenttää pidemmälti...



... kuten tästäkin kuvassa näkyy.
Tällä aallonmurtajan kohdalla kulkee tää tällainen ahtojäiden ja liikkuvien jäälauttojen raja tällä hetkellä, tänä talvena. Paikassa joka esim. viimo talvena aivan yhtenäisen jääkannen alla oli - ja isot röysäkasat tässä -murajalla kuin myöskin tämän kuvain näkyväisellä alueellakin sitten erinäisenä kasanaan.
   Täsä -murtajalla istuskin tovisen kuunellen kuin meri piti ääntänsä. Hivenen kuului pienen pienien maininkien liikkeuden saamaa ääntä jäiden keinuessa niissä huokauksissaan mukana.
Muutoin aivan tyyntä, tyventä, kaikki ja alla. Ei taasenkaan ketään, ei misään.
Kun ei tuullut, tyyntä oli, tuli itsellein kävellessä sen verta lämmä, jottas sainen heitellä yltäin poies yhden välikerran pukeutumisestain, pyssykkäin-myssykkäin veke ja jopa käsineenikin taskuihini laitella. Tarkeni vähäisemmällähin pukeutumisella kun ei ollut Tuulta Tuittupäistä kylmettämässä tänä pänä.




   "Curling." .... näin jäisellä "radalla" talven aikana.

  
    Tummasävyiset kuvani nää, mattaiset eikää hirmu terävätkään nyt, muttas ei mitä, ei haittaa - maassa menhään nyt....