Pöllänä, Pöllällään, Pöllässä, Pöllänlahdella....
    Ns. pikana vaine pistäytyen; yhden pikaisen taukosen verta hät´ hätään ollen matkalla tällä jolle pituutta suunilleen noin kolmisen kilo ja metriä tuli. Ajallista aikaa ehken noin pari tunteroista vaine.
Eihän toi ole matka, eikä mikään - saati aikakaan.
   Perillä Pöllännokan nokassa tutkailin kännykästäin kartastoja ja katselin paikkoja vastarantain niiden. Funtsin, jottas kerran mie viellä, muttas se saattaa olla sitten talvinen aika se.
   Kunne takaisin Hepo Hopiain tykö tassuttelin ja siellä olevaista "hirveetä miestä" jututin kysellen tietoa seuduilta nuilta vastarantaisten, niin kertovi hää, nottas Patelanselältä Viinikanlahteen lähtevä joki on sitten ihan joki, ettäs sen ylitystä ei ehken ns. normi-vesien aikana voine suorittaa? Niinpä siksipä siis tosiaankin taitavi jäädä talviseen aikaan Viinikanlahden kierto miulta; jäitä kantavia pitkin vaikkas ja tarpeeksi kaukaa tuon joen suistosta sitten!
   Tuo ihminen ( miespuolinen siis ) virkkasi miulle, ettäs voi olla Isomatalan jälkeinen Päärninperä mahdoton kulkia - "Ja sinne onkin niin pitkä matka, että tuskimpa sinne asti...."
Viskoin hälle: "Sehän on vaine suhteellista se."; ajatellen mielessäin, nottas miks´ ei. Aikaa antain ja sekin kolkka vaine ajan kera, pikku hiljaa, pätkä kerrallansa.
Muutoin mielessäin mietiskelin, mielestäin ja kartastoista mittailin esim. Isomatalaa ja sen kiertoa? Mitäs tuumaatte Armaat Lukijain miun, jos... vaikkas... kuinkahan....?

  
   Täsä kuitenkin nyt tään kertaista mittailua:
   -lahdella;



   "Kurkistus."




    "Aamun peili."




    Mietteissä Mieron, Maan Matosen matkaavaisen: "Onkoo kuin syvä syvin kohta tällä lahdekkeella?"
Ihan sillä, kun tuota veden pintaa katselin niin siellä oli tuulenvireen aikaan saamien pienten väreiden keskellä muutamia peilin kaltaisia kohtia ( ala-kuva ) jotka voisin veikata joksikin matalakoksi, sellaiseksi paikaksi josa ns. särkkä aikas pinnan likellä on.
Tosin tällä lahdella ihan moottorisilla tvan veneillä kulkevat.... Eikää mitään merimerkkejä ole olemasa...




   -nokalla;



   Paljon se lupasi, paljon se povasi, muttas jällevän kerran pilvinen massa moisen ymmyrkäisen peittosi...




   "Suuri Yksinäinen."







   "Hilleri-Hiiri."
   Löysimmä rannan sannalta tällaisen piskuisen kallon. Mikä lie jonkin piskuisen jyrsiän kallo.




  Toivoin, vuotin, ettäs se tuostaan esille viel tulevi, ettäs päivä se paistaisi tänä pänäkin stallaavalle Matkamiehelle Telluksen tään kiertäväisen.
Ei, ei se noussut sit milläskänä.
Nytkin, jo jälkeen muutamien tunteroisten, kun tätä kois ollen nakuttelen, koko Ymmyskäisen-Pymmyrkäinen "loistaa" poissaolollansa. Korkeintaan pilvisen verhon harsomaisen takaa kuikkii kuin virkkain, ettäs täällä mie kyllä olen, muttas näkyilläkkö - ei nyt sentäs.




   "Hyvästi."
   Nyt oli täälkin, Pöllännokassa, "Iso-Luuta lakaissut" ja olivat kaik muut vesat, näreet, puskat ja visaiset koivuin alut, Katajaista Kansaa sekä Suurta Yksinäistä vaille, niitelleet poies. Osan jopa ihan juurinensa maasta irti repineet.
Isoimmat poies sahatuista olivat kasaneet sinne lentokentän päädyn likelle. Varmaankin haketavaraksi jonnehin.

  
   -lahdella;



   "Kiirettä."
( selvyyden vuoksi; siis kiireetöntä, ilman kiirettä )