Pitimmä oikein tarkistaa, nottas milloin viim eksi ja se on näköjään ollut 2019 syksyllä jälkeen kesäisten Töiden miun, ko olemma vastaavalle "seuramatkalle" itsein ämmennyt. Niinpä nyt sitten tulee täsä seitsemisen vuotta aikaa ja nyt "taasen" matka ni käy suuntaan kaukaisuuteen kera toisten ihmisten sekä jonkun toisen ohjatessa "ruoria", määräten määränpääni miun.
Kieltämäti hivenen hirvittää: antaa näin toisten määrätä suunan tulevaisen, olla "ruorissa" ajokin, määrätä meno/tulo aikataulut, vauhdin vievän sekä tuovan, jne., muttas se kait nyt kuuluu tähän tällaiseen kimppa-kiva-matkan juonehen yleensä.
    Startti matkalle tälle tapahtuvi nyt tänä aamupäivänä, tuossa Aika-Rauden nakutellessa hivenen päälle kymmenen ja Suomen kamaralla määränpäässä ollahan sit ehtoon korvalla hivenen jälkehen seitsemän. Mitä mie laskeskelin, ettäs noin yhdeksän ja puoli tunteroista siin välissä matkaa tuota tehtäisiin?
Yö menhään jorpakon ylitse. Huomenissa naapurin valtakunnan mailla linjamusbiilillä tovinen ja sitten taasen merellisen kapeikon ylitse itse määrän päähämme Gotlantiin - MERELLE!
     Jeeru, jos ei määränpää olisi tuolla merellä, niin eihän miuta olisi saanut tälle reissulle mukaan, ei.
Muttas ko sattui somasti näin, ettäs juuri tää tulevainen viikkonen on  "lomaa" Töistä ( sit jatkuu seuraavana viikkona hommat nuo ), ja laskeskelin et hinnallansa olisin matkannut Luovolle tänä vuonna nää tään alkuvuoden matkat jos olisin ns. normaalia tahtiani siellä käynyt.... eli olemma jo "säästänyt" tään reissun kustannukset itsellein ko en ole matkannut Luovolla nyt kuten ennen olemma.... Ja pääsen MERELLE paikkaan sellaiseen jossa olemma ain kyl halunut muutenkin päästä käymään!

     En tätä aamua ennen, muttas nyt sitten, jännitän kuis tämä onnaa miulta?
Ei kimppa-kivassa ole mitään: kait tuota "laumaan" sopeutuu tällainen yksinkin matkustavainen ja yksin olevainen. Eihän siellä tarvitse "suuna-päänä" olla, eikää etsiytyä toisten seuraan; pääseehän sitä sinne taakse jonnahin häviämään - pääseehän?
   Kauhu-skenaarionain päälimmäisenä on se, ettäs en pääsisi bussikyydeissämme mitenkään pakoon kaikkia tuoksuja toisten ihmisten! Ei olisi "herran rauhaa", et jostahin löytyisi paikka, kohta, johka tuoksut eivät yltäisi!
Toiveen olemma esittänyt, nottas hytit ja majapaikkain huonehet, allergia-paikkoja olisivat, muttas tuntuvat olevan aikas "kiven alla" olla järjestää....?
   Jänskättää kuin miun talouteni, Matti-Kukkaroiseni, jonka mukaani tietenkin otamma? Ja kuin sitten esim. vieraan valtakunnan valutan kera? Osaanko vaihtaa käteiseksi sopivan käyttömääräni tuolle ajalle? Entä jos se loppuukin kesken; mistä sitten vaihdan valuttaa? Ja tajuanko ollenkaan ostaissain, maksaissain, jotahin, ettäs yksi euro on noin 11 kipaletta sen valtakunnan valuttaa? Osaanko siis suhtauttaa kapasiteettini valutanmäärään oikein?
   Hivenen hirvittää sekin, vaik kimppa-kivana menhään, et yksin matkustan. Yksin yövyn huoneissa, yksin yövyn hyteissä. Mitä jos joudun jonkun "silmätikuksi" ja jotain sattuu, sillä onhan ennenkin esim. laivoilta ihmisiä kadonnut? Tai jos jotain muuta sattuu, yksin matkaavalle? En vaine huomaa, en tajua? Kenties murehdin liikaa ja turhaa - olenhan tuota ennenkin yksin reissannut.... Suomemme maassa tosin, muttas kuitenkin.
   Entäs tämä sitten: osaanko ottaa sopivat vaattehet mukaan? Mahdollisimman vähän ko pitäisi mukaan roudata - ei ole omaa Hepo Hopiatain jonka selkään on voinut ain hivenen ylimääräistäkin varalta mukaan kapata. Muttas silti häätyisi kaikkeen varautua. Vasiten sää ja tilaan siel perillä olevaiseen. Ja se perrillähän on useamman leveysastehen etelämmässä ko mitä me täällä olemme! Mikä siel on tähän aikaan vuodesta lämpö ja tila? Mitkä ovat olo ja suhteet ko meren sylissä siellä ollahan? Käykö vinkka viiliä kuin; pitäisikö olla nuttua suojaavaa kuin paksua tahi tiivistä, vahi onkoo astehet +20´C ja rapitat jota sinne näyttäisi nyt lupailevan, sen verta lämmä et vähemmällähin parjäisi poloinen ihmisen taimi siellä hyvin?
   Entäs sitten ruokapolitiikkani? Tää tällainen ihminen joka Kaiketonna on. Luulisin, toivon todella, et kyseisessä valtakunnassa tiedetään, tunnustetaan, ja otetaan huomioon ainakin gluteeniton ateriointi. Toivon, ettäs myöskin ymmärretään kaikki muukin -ton ruokailuni. En uskokkaan et hengestäni tuolla ajalla siellä pääsisin moisen jutun takia, en. Ainahan jotahin Kaiketonta löytyy, on olemassa. Vaikkas marjoja, hedelmiä, juureksia, yms.. Ja omat Leipäset mukaani otan!

    Kaikkinensa: odotan mielen kiinnolla. Odotan merta. Se se kait miun pääasiain tuolla on.